Ann Heberlein
Ann Helen Heberlein (s. 22. kesäkuuta 1970) on ruotsalainen teologian tohtori, keskustelija, kolumnisti ja yliopistonlehtori.[1] Hän käsittelee etiikkaa väitöskirjassaan Kränkningar och förlåtelse: en etisk studie med hänsyn till föreställningar om offer, förövare, skuld och ansvar.
Heberlein julkaisi jatko-opiskeluaikanaan teoksen Den sexuella människan, etiska perspektiv (2004), josta tuli suuri menestys. Hän väitteli seuraavana vuonna tohtoriksi Lundin yliopistosta. Sittemmin hän on omistautunut urallaan laajasti syyllisyyskäsitteelle, jota hän pohtii paitsi kirjassaan Det var inte mitt fel (2008) myös lehtikirjoituksissaan. Kirjoituksissaan hän tuo usein esiin liberaaliteologisia näkemyksiä. Hän kirjoittaa kolumneja useisiin lehtiin ja on lisäksi tehnyt kirjaesittelyjä Sydsvenska Dagbladetiin. Heberlein on määräaikainen yliopistolehtori Lundin yliopiston Teologian ja uskontotieteiden keskuksessa.
Elokuussa 2008 Heberlein erosi Ruotsin kirkosta, koska hän oli esimerkiksi sitä mieltä, että kirkosta on tullut pinnallinen eikä se enää uskalla puhua Jumalasta, Jeesuksesta, synnistä ja anteeksiannosta.[2][3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsitellessään väitöskirjassaan Kränkningar och förlåtelse syyllisyyttä ja anteeksiantamusta Heberlein on osoittanut, että toisin kuin perinteisesti katsotaan, anteeksiantamus ei ole välttämättömyys eikä sen vaatiminen loukkauksen kohteeksi joutuneelta, siis uhrilta, olekaan aina hyväksi, erityisesti silloin, kun kyse on vakavista rikkomuksista, kuten pahoinpitelystä, raiskauksesta mutta myös kiusaamisesta.[4]
Teoksessaan Det var inte mitt fel (2008, suom. Se ei ollut minun vikani) Heberleinin käsittelee vastuuta ja erityisesti sen välttelyä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri mahdollistaa ja kannustaa Heberleinin mukaan joukkopakoon vastuusta, jolloin ihminen etsii syytä itsensä ulkopuolelta ja asettuu uhrin rooliin.
Tammikuussa 2009 ilmestyneessä teoksessaan Jag vill inte dö, jag vill bara inte leva (suom. En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.) Heberlein kertoo omasta elämästään, muun muassa kamppailustaan bipolaarisen mielialahäiriön kanssa. Vaikka häntä voi ulkoisesti pitää väitöskirjansa, yliopistouransa ja saamansa julkisuuden ansiosta menestyneenä, tavallinen arkielämä on hänelle usein haaste[5][6]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- En liten bok om onsdka, 2010.
- Jag vill inte dö, jag vill bara inte leva, Svante Weyler Bokförlag, 2009 ISBN 9789185849215
- Det var inte mitt fel, Ica bokförlaget, 2008 ISBN 9789153430407
- Kränkningar och förlåtelse. En etisk studie med hänsyn till föreställningar om offer, förövare, skuld och ansvar, Bokförlaget Thales, 2005
- Den sexuella människan. Etiska perspektiv. Studentlitteratur, Lund 2004.
- "Konstnärlig integritet vs människovärde", 2003
- "Onani, homosexualitet och den heliga kärnfamiljen", 2002
- "Förlåtelse – förtryck eller befrielse? Begreppet förlåtelse i nutida filosofisk och teologisk diskussion relaterat till kvinnomisshandel." Teoksessa: Stigma, status och strategier. Genusperspektiv i religionsvetenskap. (toim. Catharina Raudvere) Studentlitteratur, Lund 2002.
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heberlein, Ann: Se ei ollut minun vikani. (Det var inte mitt fel, 2008.) Jyväskylä: Atena, (ilmestyy syksyllä 2009). ISBN 978-951-796-597-2
- Heberlein, Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. (Jag vill inte dö, jag vill bara inte leva, 2009.) Jyväskylä: Atena, 2010. ISBN 978-951-796-634-4
- Heberlein, Ann: Pieni kirja pahuudesta. (En liten bok om ondska, 2010.).Jyväskylä: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-755-6.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ann Heberleinin esittelysivu Lundin yliopisto. Arkistoitu 19.7.2009. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Ann Heberlein, ”Guds clowner” Expressen. 28.8.2008. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Hillå, Lars: Ann Heberlein lämnar Svenska kyrka Kyrkans tidning. 14.8.2008. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Bolmstedt, Åsa: Att förlåta är inte alltid bäst Dagens Nyheter. 26.10.2005. Arkistoitu 5.7.2009. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Löfvendahl, Erik: Ut ur det bipolära mörkret Svenska Dagbladet. 9.1.2009. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Beckman, Åsa: Ann Heberlein: ”Jag vill inte dö, jag vill bara inte leva” Dagens Nyheter. 10.1.2009. Arkistoitu 12.6.2009. Viitattu 21.5.2009. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Utan mina anhöriga vore jag död”, Hufvudstadsbladet (Arkistoitu – Internet Archive)
- Arvostelu "Pieni kirja pahasta"-kirjasta Paatos 1/2012.