Andrew Newberg
Andrew Newberg on yksi neuroteologian uranuurtajista. Andrew Newberg toimii avustavana professorina radiologian osastolla Pennsylvanian yliopiston sairaalassa ja lisäksi hän työskentelee psykiatrian ja uskontotieteen laitoksella. Hän valmistui Pennsylvanian yliopiston lääketieteen laitokselta lääketieteen tohtoriksi vuonna 1993.
Neuroteologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Newberg tutki fransiskaaninunnien ja buddhalaisten aivojen toimintaa syvän rukouksen tai meditaation aikana PET-laitteella. Tutkimuksissa kävi ilmi, että fransiskaaninunnien otsalohkot aktivoituivat rukouksen aikana, mutta päälakilohkon toiminta vaimeni, mikä Newbergin mukaan liittyy uskonnolliseen ajasta ja paikasta irrottautumisen tunteeseen ja Jumalan läsnäolon kokemuksiin. Samanlaisia aivotoiminnan muutoksia oli havaittavissa myös buddhalaisilla meditoijilla. Erona oli kuitenkin se, että nunnilla aktivoitui kielellinen alue aivoista, kun taas buddhalaisilla aktivoitui visuaalinen alue, mikä liittyy erilaisiin meditaatio- ja rukoilutapoihin.[1]
Newbergin mukaan hänen tutkimuksensa perusteella ei voi kuitenkaan arvioida uskonnollisten kokemusten ”objektiivista totuudenmukaisuutta”. Tutkimus ei hänen mukaansa pysty myöskään antamaan vastausta kysymykseen, onko ihmisellä kuolematon sielu tai onko Jumala olemassa. Se voidaan kuitenkin hänen mukaansa sanoa, että mikäli Jumala on olemassa, se pitää kokea aivojen välityksellä. Selvää on myös, että hengellinen elämä saa aivoissa aikaan biologisia muutoksia .[1]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Newberg Andrew (with Mark Waldman), Why We Believe What We Believe: Uncovering Our Biological Need for Meaning, Spirituality, and Truth,, Free Press, 2006, ISBN 0-7432-7497-0
- Newberg Andrew (with Eugene d’Aquili, and Rause, Vince), Why God Won’t Go Away: Brain Science and the Biology of Belief, New York: Ballantine Books, 2001, ISBN 0-345-44033-1
- Newberg Andrew(with Eugene d’Aquili), The Mystical Mind: Probing the Biology of Religious Experience, Fortress, 1999.