Andrei Željabov

Andrei Željabov

Andrei Ivanovitš Željabov (ven. Андре́й Ива́нович Желя́бов; 29. elokuuta (J: 17. elokuuta) 1851 Feodosijan läänin Nikolajevkan kylä – 15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1881 Pietari) oli venäläinen vallankumouksellinen narodnikki.

Andrei Željabov syntyi palvelusväkenä työskennelleeseen maaorjaperheeseen. Valmistuttuaan Kertšin lukiosta hän opiskeli Novorossijskin yliopistossa Odessassa, josta hänet erotettiin vuonna 1871 opiskelijalevottomuuksiin osallistumisen takia. Vuonna 1873 hän asui Kiovan läänin Gorodištšessa, jossa hän ylläpiti suhteita ukrainalaisiin vallankumouksellisiin. Palattuaan Odessaan Željabov liittyi Feliks Volhovskin johtamaan narodnikkiryhmään. Vuoden 1874 lopussa hänet pidätettiin, mutta vapautettiin takuita vastaan. Pietarin suuressa narodnikkioikeudenkäynnissä vuonna 1878 hän sai vapauttavan tuomion.

Vuonna 1879 Željabov liittyi Zemlja i volja -järjestöön, jossa hänestä tuli yksi terroripolitiikan näkyvimmistä kannattajista. Zemlja i voljan hajottua hän oli perustamassa Narodnaja voljaa ja toimi sen toimeenpanevan komitean jäsenenä. Željabov osallistui Narodnaja voljan tärkeimpien ohjelma-asiakirjojen laatimiseen ja valmisteli Aleksanteri II:n murhayrityksiä. Ennen keisarin murhaa Željabov joutui pidätetyksi, mutta vaati myöhemmin, että hänet tuomitaan yhdessä muiden murhasta syytettyjen kanssa. Hänet tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pietarin Semjonovin kentällä neljän muun vallankumouksellisen kanssa.

Željabovin mukaan on nimetty Vologdan alueen Ustjužnan piirissä sijaitseva taajama. Pietarin Suuri Tallikatu (Bolšaja Konjušennaja) kantoi hänen nimeään vuosina 1918–1991.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Željabov Wikimedia Commonsissa

• Entsiklopedija Krugosvet: Andrei Željabov (venäjäksi)