András Schiff

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Andras Schiff)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
András Schiff vuonna 2012.

András Schiff (s. 21. joulukuuta 1953 Budapest, Unkari) on unkarinjuutalainen pianisti ja kapellimestari, joka on ollut vuodesta 2001 Ison-Britannian kansalainen. Hän muutti vuonna 1979 Unkarista Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuutta hän ei saanut. Itävallan kansalaisuuden hän sai 1987, mutta luopui siitä ja muutti 2001 Lontooseen. Schiffin toinen koti on Italian Firenzessä.[1]

Schiff johtaa vuonna 1999 perustamaansa Cappella Andrea Barca -kamariorkesteria. Schiff on saanut uransa aikana lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia, esimerkiksi Bartók-palkinnon vuonna 1991, Claudio Arraun muistomitalin vuonna 1994 ja Unkarin valtion korkeimman kunnianosoituksen, Kossuth-palkinnon, vuonna 1996. Vuonna 1990 hän voitti Grammy-palkinnon Johann Sebastian Bachin englantilaisen sarjan levytyksestä. Vuonna 2014 Schiff sai Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan arvon.[2]

Schiffin ohjelmistoon pianistina kuuluvat keskeisimmät pianomusiikin teokset. Hän aloitti vuonna 2004 sarjan, jossa esittää kaikki Ludwig van Beethovenin 32 pianosonaattia aikajärjestyksessä. Schiff esitti kahdeksan konsertin sarjan myös Helsingin juhlaviikoilla 2007,[3] ja se julkaistiin ECM-levymerkillä. Levytys nimettiin ehdolle Grammy-palkinnon saajaksi.

Schiff on arvostellut ankarasti Unkarin oikeistokonservatiivista nykyhallintoa. Ison-Britannian kansalaisuuden saanut Schiff ilmoitti vuonna 2011, ettei hän palaa enää koskaan Unkariin.[4]

Schiff on konsertoinut Radion sinfoniaorkesterin kanssa Helsingissä joulukuussa 2012 ja kesäkuussa 2016.[4][5]

  1. Helsingin Sanomat 13.12.2012 sivu C1.
  2. Punt, Rodney: Pianist András Schiff is Knighted, LA Opus 18.6.2014. Viitattu 14.6.2016.
  3. Schiff & Beethoven VIII (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Juhlaviikot 2007. Viitattu 14.6.2016.
  4. a b Pianisti András Schiff Suomessa 13.12.2012. Yle Uutiset. Viitattu 14.12.2012.
  5. RSO Sir Andras Schiff (Arkistoitu – Internet Archive), RSO kesäkuu 2016. Viitattu 14.6.2016.