André Boisclair
André Boisclair (s. 14. huhtikuuta 1966 Montreal, Kanada) on kanadalainen poliitikko, joka toimi 2005–2007 keskeisimmän Québecin provinssin itsenäisyyttä ajavan puolueen, sosiaalidemokraattisen Parti Québécoisin, puheenjohtajana.[1] Boisclair oli ensimmäinen avoimesti homoseksuaali henkilö, joka toimi merkittävän amerikkalaisen puolueen puheenjohtajana.
Elämänvaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Boisclair liittyi melko nuorena itsenäisyyttä (suvereniteettia) Quebecille ajavaan liikkeeseen, joskin hän on aina kannattanut asiassa demokraattista ja parlamentaarista toimintatietä. Perusopintoina hän suoritti Collège Jean-de-Bréneufissa ja opiskeli sen jälkeen taloustiedettä Montrealin yliopistossa. Hän on nykyisin koulutukseltaan hallintotieteen maisteri Harvardin yliopistosta.
Parti Québécoisin jäseneksi André Boisclair liittyi vuonna 1984. Opiskeluaikana hän toimi puheenjohtajana muun muassa Québécin opiskelijajärjestön federaatiossa sekä Engagé-yhdistyksessä, jonka perustajiin hän kuului ja jonka tehtävänä oli toimia konsulttina pienyritysten perustettaessa. Lisäksi hän oli puolueensa nuorisojärjestön (Comité national des jeunes du parti Québécois) puheenjohtaja.
Poliittisen uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1984 Parti Québécin johtava poliitikko Bernard Landry sai Boisclairen suostumaan lähtemään palvelemaan itsenäisyyspyrkimyksiä. Myöhemmin puolueen johtaja sai Boisclairen suostumaanvuoden 1989 Qiébécin parlamenttivaalien ehdokkaaksi. Hänet valittiin Québécin parlamentin jäseneksi 23-vuotiaana, kaikkien aikojen nuorimpana.
Kansanedustaja ja ministeri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tehtävässään kansanedustajana Boisclair oli tunnollinen, erityisen aloitteellinen ja aktiivinen. Eritoten hänen kiinnostuksensa kohdistui nuorisoon sekä taloudellisen toiminnan edellytysten parantamiseen. Näin eritoten kotikaupunkinsa Montrealin Rosemontin ja Petite-Patrien kaupunginosat olivat hänen erityishuomionsa kohteina.
Puolue oli oppositiossa Boisclairen tultua ensimmäistä kertaa valituksi Québécin parlamentiin. Mutta vuoden 1994 vaaleissa puolue sai voiton ja pääsi hallitusvastuuseen. Näin puolue aloitti uudelleen voimakkaasti ajamansa Québécin siirtymisen kohden itsenäisyyttä. Boisclaire osallistuu kaikkiin asiaa käsitteleviin taistoihin ja käyttää hyväkseen kaikkia julkisuudenkin keinoja saadakseen québéciläisen nuorison tuen itsenäisyyshankkeelle.
Kansanäänestyksen jälkeen (Québécin itsenäisyydestä, jonka itsenäisyyden kannattajat niukasti hävisivät) Boisclair nimitettiin Québécin hallituksen jäseneksi. Näin hänestä tuli 29-vuotiaana yksi osavaltion nuorimmista ministereistä. Pääministeri Lucien Bouchardin hallituksessa hänellä oli ensiksi hallussaan kansalais- ja siirtolaissuhteita hoitavan ministerin tehtävät. Tämän ministeritehtävän hoidon aikana hän loi hyvin läheiset suhteet useisiin siirtolaisyhteisöjen johtajiin.
Pian hän kuitenkin siirtyi sosiaaliministeriksi, jossa tehtävässä on keskittyi erityisesti nuorisoasioihin. Hän loi nuorison tukemiseksi ohjelman, jolla pyritään tehokkaasti integroimaan vaikeuksissa olevia nuoria niin työelämään kuin yhteiskuntaankin.
Vuonna 2002 pääministeri Bernard Landray lisäsi Boisclairen tehtäviin myös kuntaministerin tehtävät. Näin hänen vastuulleen tuli myös hallituspuolueen parlamenttiryhmän johtaminen. Tässä uudessa ministeritehtävässä hän sai aikaan Montrealin ja Québécin kaupunkien välisen yhteistyösopimuksen, jonka avulla kaupunkien yhteiskuntasuunnittelua ja kasvusuunnitelmia voidaan tehdä yhteistyössä ja saada aikaan merkittäviä säästöjä.
Vuoden 2003 vaaleissa Parti Québécois menetti asemansa hallituspuolueena. Boisclairesta tuli oppositiopuolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja, jossa tehtävässä hän jatkoi, kunnes hän 17. elokuuta 2004 lähti opiskelemaan Harvardiin ja jätti niin parlamenttipaikkansa kuin sen myötä myös ryhmän puheenjohtajan tehtävät.[2]
17. kesäkuuta 2005 André Boisclair asettui kuitenkin ehdokkaaksi puolueensa puheenjohtajaksi. Tämä ehdokkuus päättyi voittoisasti, kun hänet 15. marraskuuta 2005 valittiin puolueen puheenjohtajaksi. Vaalissa hän saa annetuista äänistä 53,68 %, ja hänen pahin kilpailijansa Pauiline Marois sai puolestaan 30,6 % annetuista äänistä.
Ristiriitainen Boisclaire
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puheenjohtajuudesta käydyn kiivaan kampanjan aikana André Boisclair joutui melkoiseen ryöpytykseen. Ensimmäisestä ryöpytyksestä tuli lehdistön vuoksi erityinen Boisclairen tapaus.
Puheenjohtajakamppailun aikana 6. lokakuuta 2005 Boisclair ilmoitti kokeilleensa kokaiinia ollessaan ministerinä.[3] Tästä alkoi valtaisa mediamylläkkä niin koko Québécissä, kuin Kanadassakin, mutta eritoten puolueen sisällä.
Toinen mediamylläkkä syntyi Boisclairen yliopistodiplomista. Esitettiin väite, että Harvardin diplomi ei ole oikea[4], vaan omistajansa järjestämä väärennös. Lopulta kuitenkin asiaan saatiin vahvistus Harvardin taholta ja lehdistö, etunenässä myrskyn liikkeelle laittanut La Presse joutuivat pyytämään tapahtumaa julkisesti anteeksi Boisclairelta.
Kuitenkaan ei tässä puheenjohtajataistossa, kuten ei missään aikaisemmassakaan poliittisessa mittelössä, ei lehdistö, eivät poliittiset vastustajat tai oman puolueen toisinajattelijat, hyökänneet Boisclairen avointa homoseksuaalisuutta vastaan tai käyttäneet sitä lyömäaseena poliittisessa taistossa. Toisaalta Kanadassa on liberaali sosiaalipolitiikka, sillä salliihan maa mm. avioliitot samaa sukupuolta olevien kesken.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ André Boisclair Radio Canada. Viitattu 14.10.2019. (ranskaksi)
- ↑ PQ star resigns to return to school Globe and Mail. 2004. Viitattu 14.10.2019.
- ↑ Boisclair admits using cocaine Globe and Mail. Viitattu 14.10.2019.
- ↑ Controverse autour du diplôme d'André Boisclair Radio Canada. Viitattu 14.10.2019.
