Anatol Ugorski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anatol Ugorski (ven. Анатолий Зальманович Угорский: Anatoli Zalmanovitš Ugorski, 28. syyskuuta 1942 Rubtsovsk, Neuvostoliitto - 5. syyskuuta 2023 Lemgo, Saksa) oli neuvostosyntyinen saksalainen klassinen pianisti ja akateeminen opettaja.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugorski syntyi Rubtsovskissa 28. syyskuuta 1942 köyhään perheeseen, jossa hän kasvoi viiden sisaruksen kanssa.[1][2] Vuonna 1945 hänen vanhempansa muuttivat silloiseen Leningradiin, missä hän aloitti koulunkäynnin ja sai ensimmäiset musiikilliset kokemuksensa laulaen ja ksylofonia soittaen. Kuusivuotiaana hän sai mahdollisuuden opiskella Leningradin konservatorion musiikkikoulussa, vaikka hänellä ei ollut aiempaa kokemusta pianonsoitosta. Hän opiskeli siellä vuoteen 1960 asti[3][4], jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Nadezhda Golubovskajan johdolla vuoteen 1965 saakka. Opiskeluaikanaan hän herätti huomiota esittämällä avantgardistisia teoksia, jotka poikkesivat perinteisestä venäläisestä pianorepertuaarista. Neuvostoliitossa hän esiintyi yhdessä vaimonsa, musiikkitieteilijä Maja Elikin kanssa ja esitti kiistanalaisia länsimaisia säveltäjien teoksia, kuten Arnold Schönbergin Pierrot Lunairea. Hän myös esitti venäläisten säveltäjien, kuten Sergei Slonimskin, Galina Ustvolskajan, Edison Denisovin ja Sofija Gubaidulinan, sekä puolalaisen Witold Lutosławskin musiikkia.[5] Lisäksi hän toi Neuvostoliittoon länsimaisten säveltäjien, kuten Schönbergin, Alban Bergin, Olivier Messiaenin ja Pierre Boulezin, musiikkia, järjestäen niiden kantaesityksiä Neuvostoliitossa.[3] Vuonna 1968 hän saavutti kolmannen sijan George Enescun kansainvälisessä pianokilpailussa.[6]

Boulezin konserttikiertueella Leningradissa syksyllä 1968, joka osui suhteellisen avoimeen kulttuuriseen ilmapiiriin Prahan kevään ja Varsovan liiton joukkojen maihinnousun jälkeen, Ugorskille osoitetut innokkaat aplodit tulkittiin poliittiseksi eleeksi. Tästä syystä hänet kutsuttiin rektoraattiin, ja häntä epäiltiin poliittisesti epäluotettavaksi, pääasiassa hänen länsimaiseen nykymusiikkiin intohimoisen suhtautumiseensa vuoksi.[1][5] Tämä johti siihen, että hänen musiikkiuransa pysähtyi yli kymmeneksi vuodeksi, ja hän joutui tyytymään työskentelemään maakunnissa.[5] Tuona aikana hän toimi Nuorten pioneerien kuoron säestäjänä. Vaikka kuoro sai esiintyä vain maakuntien koululaisille ja järjestää yksityisnäytöksiä Itäblokin sisällä, sen konsertit olivat erittäin suosittuja ja keräsivät runsaasti yleisöä.[4]

Ugorskin soolokonsertit nauttivat suurta suosiota, ja Ugorski tunnusti, että hän esitti ehkä parhaimman Scarlatti-konserttinsa lapsille Asbestin teollisuuskaupungissa.[1] Kuitenkin vasta vuonna 1982 hän sai taiteellisen maineensa myötä professorin viran Leningradin konservatoriossa.[7]

Muista juutalaisyhteisön jäsenistä poiketen Ugorski ei alun perin harkinnut maastamuuttoa.[4] Kuitenkin keväällä 1990 hänen 16-vuotias tyttärensä Dina Ugorskaja, joka oli myös lahjakas pianisti ja konservatorion oppilas, joutui antisemitistisen häirinnän kohteeksi ja koki henkilökohtaista uhkaa.[1][8] Tämän väkivaltaisen tilanteen vuoksi Ugorskin perhe päätti paeta Itä-Berliiniin ilman ennakkovalmisteluja ja tarvittavia papereita.[8] He asuivat pakolaisleirillä useiden kuukausien ajan. Irene Dische, joka oli kuullut Ugorskin taituruudesta esittäessään Beethovenin Diabelli-muunnelmia, päätti auttaa heitä. Hän järjesti Ugorskin levyttämään kyseiset teokset Deutsche Grammophonille vuonna 1991 ja kirjoitti myös levyn esittelytekstin.[1][2] Tämän myötä Ugorski teki yksinoikeussopimuksen levy-yhtiön kanssa.[8]

Ugorskin kansainvälinen ura sai vauhtia vuonna 1992, kun hän oli jo viisikymppinen ja oli saanut Saksan kansalaisuuden. Hänen ensimmäiset merkittävät konserttinsa pidettiin Milanon konservatoriossa ja Wienin festivaaleilla. Hän esiintyi niin soolokonserteissa kuin yhdessä arvostettujen orkestereiden kanssa, kuten WDR:n sinfoniaorkesterin Kölnissä, Tšekin filharmonikoiden, Amsterdamin kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin ja Orchestre de Parisin kanssa.

Ugorski oli myös vakioesiintyjä arvostetuissa festivaaleissa ympäri maailmaa, kuten Salzburgin festivaaleilla vuonna 1992. Tuolla festivaalilla hän esitti Diabelli-muunnelmat, otteita Messiaenin Catalogue d'oiseaux -teoksesta ja Schubertin Wanderer-Phantasien.[9]

Vuosien 1992–2007 aikana Ugorski toimi pianonsoiton professorina Detmoldin musiikkikorkeakoulussa, jossa hän myös asui.[2][7] Lisäksi hän teki vielä yhden tuurauskauden vuosina 2010–2014, kun hänen seuraajansa Jean-Efflam Bavouzet oli virkavapaalla.[2]

Monista hänen oppilaistaan, mukaan lukien hänen tyttärestään Dinasta, tuli myös pianonsoiton professoreita omilla urillaan.[2] Ugorski tunnetaan paitsi huippuesiintyjänä myös intohimoisista ja innostavista julkisista luennoistaan. Hän oli myös aktiivinen jäsen Münchenin kansainvälisen ARD-musiikkikilpailun tuomaristossa.[7]

Perhe-elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugorski oli naimisissa musiikkitieteilijä Maja Elikin kanssa, ja heidän perheeseensä syntyi tytär Dina vuonna 1973. Dina opiskeli pianonsoittoa Leningradissa ja myöhemmin toimi pianonsoiton professorina sekä Detmoldissa että Münchenissä. Dina menehtyi syöpään vuonna 2019.[10]

Ugorski itse menehtyi Lemgossa 5. syyskuuta 2023 ollessaan 80-vuotias.[1][2][6][7]

Levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugorskin merkittäviin levytyksiin kuuluvat Messiaenin Catalogue d'oiseaux[11], jonka äänite palkittiin Echo Klassik -palkinnolla vuonna 1995, sekä Skrjabinin pianokonsertto fis-molli op. 20, jota hän esitti Chicagon sinfoniaorkesterin kanssa Boulezin johdolla.[5] Tämä levytys toi hänelle Grammy-ehdokkuuden helmikuussa 2000.[12]

Vuonna 2005 hän teki yhteistyötä tyttärensä Dinan kanssa ja äänitti konserttoja kahdelle pianolle, mukaan lukien Bachin konsertto kahdelle cembalolle c-molli BWV 1060, Mozartin pianokonsertto nro 10 ja Šostakovitšin konsertto a-molli op. 94.[13] Vuonna 2010 hän levytti kaikki Skrjabinin sonaatit Cavi-musicille. Arvostelija kiitteli hänen soittonsa nuorekkuutta ja huomautti, että hänen tulkintansa heijastivat vuosikymmenten tiivistä opiskelua ja syvää ymmärrystä musiikista.[14]

Lisäksi Ugorski levytti Shostakovitšin pianokvinteton Delial-kvartetin kanssa vuonna 2014 Oehms Classics -levy-yhtiölle.[15] Hänen kokoelma DG-levytyksiä julkaistiin sarjana vuonna 2018.[5][16][17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Jan Brachmann: Zum Tod des Pianisten Anatol Ugorski FAZ.NET. 5.9.2023. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  2. ↑ a b c d e f Zum Tod von Prof. Anatol Ugorski www.hfm-detmold.de. 7.9.2023. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  3. ↑ a b Anatol Ugorski - Munzinger Biographie www.munzinger.de. Viitattu 4.10.2023.
  4. ↑ a b c Beethovenfest Bonn 2016 Anatol Ugorski web.archive.org. 20.4.2016. Arkistoitu 20.4.2016. Viitattu 4.10.2023.
  5. ↑ a b c d e Teresa Pieschacón Raphael: Der russische Pianist Anatol Ugorski im Porträt concerti.de. 28.9.2018. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  6. ↑ a b La Rédaction: Décès du pianiste Anatol Ugorski ResMusica. 6.9.2023. Viitattu 4.10.2023. (ranska)
  7. ↑ a b c d Bayerischer Rundfunk: Zum Tod des Pianisten Anatol Ugorski: Exzentriker am Klavier | BR-Klassik www.br-klassik.de. 6.9.2023. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  8. ↑ a b c »Rettet Rußland! Schlagt die Juden!« Der Spiegel. 16.8.1987. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  9. ↑ ANATOL UGORSKI Salzburg Festival. Viitattu 4.10.2023. (englanti)
  10. ↑ Bayerischer Rundfunk: Pianistin Dina Ugorskaja gestorben: Die Zeitlosigkeit hörbar gemacht | BR-Klassik www.br-klassik.de. 19.9.2019. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  11. ↑ MESSIAEN Catalogue d'oiseaux Ugorski - 3 CDs / Download - Achetez maintenant web.archive.org. 15.7.2016. Arkistoitu 15.7.2016. Viitattu 4.10.2023.
  12. ↑ Anatol Ugorski | Artist | GRAMMY.com www.grammy.com. Viitattu 4.10.2023.
  13. ↑ Konzerte für zwei Klaviere das Orchester. Viitattu 4.10.2023. (saksa)
  14. ↑ SCRIABIN Sonatas 1-10 Ugorski C-AVI 8553195 [GD: Classical Music Reviews - October 2010 MusicWeb-International] www.musicweb-international.com. Viitattu 4.10.2023.
  15. ↑ NaxosDirect naxosdirect.se. Viitattu 4.10.2023.
  16. ↑ UGORSKI Complete Recordings on DG www.deutschegrammophon.com. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Anatol Ugorski: Complete Recordings on Deutsche Grammophon Presto Music. Arkistoitu 8.9.2023. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anatol_Ugorski&oldid=22561014”