Anastasia Mihailovna Romanova
Suuriruhtinatar Anastasia Mihailovna Romanova (ven. Анастасия Михайловна), Mecklenburg-Schwerinin suurherttuatar (16. heinäkuuta [J: 28. heinäkuuta] 1860 Pietarhovi, Venäjän keisarikunta – 11. maaliskuuta 1922 Èze, Ranskan kolmas tasavalta) oli suuriruhtinas Mihail Nikolajevitš Romanovin ja suuriruhtinatar Olga Fjodorovnan toinen lapsi ja ainoa tytär, josta naimisiin mentyään tuli Mecklenburg-Schwerinin suurherttuatar.
Suku ja nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anastasia kuului Mihailovitšeihin, jotka olivat suvun kolmen nuorimman haaran suurin perhe. Hänen isoisänsä oli keisari Nikolai I ja setänsä tuleva keisari Aleksanteri II.
Anastasian sisaruksia olivat
- Nikolai Mihailovitš Romanov (1859–1919),
- Mihail Mihailovitš Romanov (1861–1929),
- Georgi Mihailovitš Romanov (1863–1919),
- Aleksandr Mihailovitš Romanov (1866–1933),
- Sergei Mihailovitš Romanov (1869–1918) ja
- Aleksei Mihailovitš Romanov (1875–1895).
Anastasia vietti lapsuusvuotensa enimmäkseen kenraalikuvernöörin palatsissa Tbilisissä Kaukasuksella. Hänen äitinsä suuriruhtinatar Olga Fjodorovna oli lapsilleen erittäin ankara, ainakin lasten oman kuvauksen ja heidät hyvin tunteneiden henkilöiden käsityksen perusteella. Anastasian äidin ja kotiopettajattaren sana oli laki, eikä vastaansanomista sallittu. Hän tunsi katkeruutta kasvatuksestaan ja suhteestaan äitiinsä. Tytär Cäcilie kertoi, että kun Anastasia oli omissa kihlajaisissaan tehnyt jotain väärin, äiti Olga lähetti hänet nukkumaan kuin tuhman lapsen.[1] Oli myös aprikoosipuu, joka kuului Anastasialle, mutta jonka hedelmiä hän ei saanut itse syödä.
Anastasia Mihailovna meni naimisiin Talvipalatsin kirkossa Pietarissa 12. tammikuuta vuonna 1879 pikkuserkkunsa Mecklenburg-Schwerinin suurherttua Friedrich Frans III:n (1851–1897) kanssa, joka oli suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin puolison Maria Pavlovnan veli. Avioliitto olikin lähinnä Maria Pavlovnan järjestämä, sillä tämä käytti hyväkseen naimisissa olevan naisen asemaansa etsiessään naimattomille veljilleen sopivia puolisoita. Lempeäluontoinen Friedrich oli erityisen avun tarpeessa, sillä hänellä oli vaikea astma ja hänellä oli ajoittain ruman näköistä ihottumaa. Friedrich Franzin vieraillessa Pietarissa hän ihastui 17-vuotiaaseen Anastasia Mihailovnaan. Maria Pavlovna otti asian hoitaakseen ja käynnisti neuvottelut Anastasian äidin kanssa. Anastasian mielipidettä ei kysytty avioliiton suhteen.
Avioliitto ja elämä suurherttuattarena Saksassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anastasia oppi rakastamaan puolisoaan, joka kaikesta päätellen oli hyvin rakastettava henkilö, ”maailman herttaisin mies”, kuten Plessin ruhtinatar oli todennut. Varsinaiseksi ongelmaksi muodostui Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta. Ennen avioitumistaan Anastasia pyrki tunnollisesti kartuttamaan tietämystään uudesta kotimaastaan, mutta ei silti kyennyt sopeutumaan sinne. Hän tunsi vastenmielisyyttä suurherttuakuntaa kohtaan, jota hän piti vanhanaikaisena ja kolkkona, ja kansalaisten tunteet häntä kohtaan kehittyivät samanlaisiksi.
Voidakseen elää onnellisena pariskunnan oli ennen pitkää asuttava, myös aviomiehen terveyden vuoksi, Etelä-Italiassa ja Etelä-Ranskassa etäällä maasta, jota Friedrich Frans oli syntynyt hallitsemaan. Vuoden 1883 jälkeen heidän oli palattava takaisin suurherttua Friedrich Frans II:n kuoleman vuoksi. Friedrich Frans III rakennutti vuosina 1887-1889 vaimolleen suuren italialaistyylisen huvilan Villa Wenden Cannesiin Avenue de la Favoriten varrelle.
Heille syntyi kolme lasta:
- Mecklenburg-Schwerinin herttuatar Alexandrine (1879–1952), avioitui Tanskan kuninkaan Kristian X:n kanssa vuonna 1898. Heillä oli kaksi poikaa.
- Friedrich Franz IV, viimeinen Mecklenburg-Schwerinin suurherttua (1882–1945), avioitui Hannoverin prinsessa Alexandran kanssa vuonna 1904. Heillä oli viisi lasta. Hän joutui luopumaan kruunusta vuonna 1918.
- Mecklenburg-Schwerinin herttuatar Cäcilie (1886–1954), avioitui Saksan kruununprinssin Vilhelmin kanssa vuonna 1905. Heillä oli kuusi lasta.
Anastasia ei koskaan oppinut viihtymään saksalaisena suurherttuattarena ja asui mielellään poissa puolisonsa kotimaasta aina kun voi. Hänen oli vaikeaa kestää sitä, että Saksa soti Venäjää vastaan, ensimmäisessä maailmansodassa. Koska Ranska ei sallinut hänen saksalaisena asua palatsissaan Cannesissa, hän vietti sotavuodet Sveitsissä Lausannen Savoy-hotellissa erossa pojastaan Friedrichistä, Mecklenburg-Schwerinin IV suurherttuasta, joka oli sotimassa joukkoineen, ja tyttärestään Cäciliestä, joka oli naimisissa Saksan kruununprinssin kanssa.
Elämä leskiherttuattarena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolisonsa epäselvissä olosuhteissa Cannesissa tapahtuneen putoamiskuoleman jälkeen vuonna 1897, joka oli mahdollisesti itsemurha, Anastasia ei palannut enää Schweriniin ja oleskeli pääasiassa Villa Wendenin huvilassaan Cannesissa, Pietarissa, Pariisissa ja Lontoossa. Vahvatahtoisella, epäsovinnaisella ja itsenäisellä Anastasialla oli suhde henkilökohtaisen sihteerinsä Vladimir Alexandrovitš Paltovin (1874-1944) kanssa, mikä aiheutti skandaalin. Alkuraskauden aikana Anastasia sanoi että kasvava vatsa oli kasvain, ja loppuraskauden ajaksi hän eristäytyi kokonaan tekosyynään vesirokko. Heille syntyi lapsi:
- Alexis Louis de Wenden (1902–1976), nai Paulette Seux'n vuonna 1929. Heillä oli kaksi tytärtä: Xénia Anastasie Germaine Louis de Wenden (s. 1930, naimisissa Alain Brulé) ja Anastasie Alexandrine Paule Louis de Wenden (1935–1995). Anastasian vävyn isä Tanskan kuningas Kristian IX antoi pojalle arvonimen.
Mecklenburg-Schwerinin suurherttuatar Anastasia piti juhlimisesta ja oli vakiokävijä Monte Carlon kasinon pelisaleissa. Hän oli myös hyvä pelaamaan tennistä, rakasti teatteria ja italialaista musiikkia.
Mecklenburg-Schwerinin leskiherttuatar Anastasia kuoli äkillisesti 61-vuotiaana sydänkohtaukseen Cannesin lähellä, Èzessä vuonna 1922. Hänet on haudattu aviopuolisonsa viereen Ludwigslustin linnanpuiston Helena Pavlovan mausoleumiin (Schloss Ludwigslust) Mecklenburg-Etu-Pommerissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cockfield, Jamie H: White Crow. Praeger, 2002. Ss. 9-12, 15-17, 29, 64-65. ISBN 0-275-97778-1