Analyyttinen psykologia

Analyyttinen psykologia on termi, joka on yhdistetty Carl Jungiin, sveitsiläiseen psykiatriin, mikä kuvaa hänen "empiiristä" tiedettään psykologiassa. Se oli suunniteltu erotettavaksi Freudin psykoanalyyttisista teorioista, kun heidän seitsemänvuotinen yhteistyönsä päättyi 1912 ja 1913 välillä. Hänen tieteensä kehitykseen kuului monumentaalinen opus, nimeltään Yhdistetyt työt, kirjoitettuna yli kuudenkymmenen vuoden aikana.

Analyyttisen psykologian historia on ensisijaisesti yhdistetty Jungin biografiaan. Aluksi se oli tunnettu "Zurichilaisena kouluna", jonka johtajahahmoja olivat Eugen Bleuler, Franz Riklin, Alphonse Maeder ja Jung, kaikki keskittyneinä Burghölziin sairaalaan Zurichissa. Se oli aluksi teoria psykologisista komplekseista ennen kuin Jung erosi Freudista, kääntyen yleiseksi tavaksi tutkia arkkityyppejä ja tiedostamatonta, kuten erikoistuneeseen psykiatriaan.

Analyyttinen psykologia tai "kompleksipsykologia" saksan kielisestä Komplexe Psykologie on yhdistelmä monia tutkimusvaiheita ja käytäntöjä psykologiassa käsitteineen. Jungilla on monia seuraajia ja monet heistä ovat jäseniä kansallisissa yhdistyksissä ympäri maailmaa. He tekevät ammattimaista yhteistyötä kansainvälisesti Kansainvälisen Analyyttipsykologien Yhdistyksen ja Kansainvälisen Jungilaisten Tutkimusten Yhdistyksen kautta. Jungin esittämät asiat ovat antaneet alun monikäsitteiselle kirjallisuudelle lukuisilla kielillä.

Monesti käytettyjen asiasisältöjen joukossa on erityisesti analyyttisessä psykologiassa ominaista on ollut anima ja animus, arkkityypit, kollektiivinen tiedostamaton, komleksit, ekstroverttisuus ja introverttisuus, asioiden yksilöiminen, minä, varjo ja sykronisiteetti. Myers-Briggsin indikaattorityyppi on perustunut toiseen Jungin teoriaan psykologian tyypeistä. Vähemmän tunnettuna ideana Jung kiinnitti huomiota "Psychoid"-julkasuun ja kielsi oletetun rajoituksen tietoisuudessa, erotettuna kollektiivisesta tietoisuudesta ja mahdollisesta paikalisuudesta synkronisiteetisssa.