Amuri
| 4. kaupunginosa | |
|---|---|
 Väinö Linnan puisto syksyllä 2017 |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Keskinen suuralue |
| Suurpiiri | Keskusta |
| Koordinaatit | |
| Kaupunginosa nro | 4 |
| Postinumero(t) | 33230 |
| V kaupunginosa | |
|---|---|
 Amurin työläismuseokortteli kesällä 2006 |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Keskinen suuralue |
| Suurpiiri | Keskusta |
| Kaupunginosa nro | V |
| Postinumero(t) | 33230 |
Amuri on kahden kaupunginosan muodostama alue Tampereella. Se jakaantuu Satakunnankadun pohjoispuoliseen 4. (Amuri A) ja eteläpuoliseen 5. (Amuri B) kaupunginosiin.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amurin alue rakennettiin 1860-luvulla työväestön asuinalueeksi. Alueen nimi tulee aikakauden ajankohtaisista vertauksesta: suomalaisia siirtolaisia lähti tuolloin kaukaiselle Amurinmaalle Venäjälle. Uusi kaupunginosa sijaitsi myös ajan mittapuun mukaan kaukana keskustasta ja tehtaista.
Se muodostui eheistä puutalokortteleista, jotka olivat pienempiä kuin muualla kaupungissa. Alueen alkuperäisenä itärajana oli Kortelahdenkatu, jonka länsipuolelta myytiin ensimmäiset 40 tonttia vuonna 1869.[2] Talot olivat yksikerroksisia. Amurin työläisasunnot olivat tyypillisesti yhteiskeittiöasuntoja, joissa kahdella tai neljällä huoneella oli yhteinen keittiö. Yhdessä huoneessa asui aina yksi perhe.lähde? Asuintalot olivat usein tamperelaisten rakennusmestareiden piirtämiä, mutta niitä suunnitteli myös itseoppinut ”Amurin arkkitehti” Luukas Hjorth[3].
1960-luvulla Amurin puutalot purettiin ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Yksi kortteli säästettiin ja siitä tehtiin työläismuseo. Sen asunnot sisustettiin ajanjakson 1880−1970 eri aikakausien työläisasuntojen näköisiksi.[4]
Finlayson Oy rakennutti työntekijöitään varten Hämeenpuiston, Puuvillatehtaankadun, Mustanlahdenkadun ja Satakunnankadun rajaamaan kortteliin vuosina 1951–1955 Amurinlinnan, johon kuuluvat rakennukset suunnitteli arkkitehti Erik Bryggman.[5]
Tunnettuja Amurin asukkaita ovat olleet kirjailija Väinö Linna, kirjailija Ilpo Kaukovalta, taidemaalari Gunnar Pohjola ja maaherra Risto Tainio. Kirjailija F. E. Sillanpää asui Amurissa 1900-luvun alussa, jolloin hän opiskeli Tampereen Reaalilyseossa.[6]
Sijainti ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amuri ulottuu itä–länsi-suunnassa Hämeenpuistosta Sepänkadulle ja pohjois–etelä-suunnassa Tampere–Pori-radalta Pirkankadulle. Amurin pääkatu on Pirkankadusta erkaneva Satakunnankatu, joka jatkuu itäänpäin Tammerkosken yli. Satakunnankadun huomattavimmat poikkikadut ovat Kortelahdenkatu ja Mustanlahdenkatu; Kortelahdella on tarkoitettu Näsijärvestä pistävän Mustanlahden perukan toista haaraa. Molemmat nimet mainittiin jo Tampereen kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1822.[7] Rautatien vieressä kulkevan Näsijärvenkadun alkuperäinen nimi vuoteen 1936 saakka oli Pohjoinen rantakatu (samaan vuoteen saakka Eteläpuisto Kaakinmaan kaupunginosassa oli Eteläinen rantakatu).[8] Amurissa sijaitsevat muun muassa pääkirjasto Metso, Tampereen taidemuseo, työläismuseokortteli ja Pyynikin uimahalli. VIII kaupunginosa (Särkänniemi) sijaitsee välittömästi Amurin pohjoispuolella Näsijärven rannassa. Muut naapurikaupunginosat ovat Tampereen I kaupunginosa (Finlayson, aiemmin Näsi) ja II kaupunginosa (Tammerkoski) idässä, VI kaupunginosa (Kaakinmaa) etelässä sekä VII kaupunginosa (Pyynikinrinne) lounaassa.
Amurin pohjoisreunalla kulkevasta Tampere–Pori-radasta erkanee 1960-luvulla rakennettu Parkanon rata (Tampere–Seinäjoki-rata). Radan varrella on ollut Amurin seisake, joka kuitenkin poistettiin käytöstä 1980-luvulla mutta otettiin uudelleen käyttöön 1990-luvulla ja poistettiin uudelleen käytöstä 2005.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 63. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 63.
- ↑ 2. piha (1911–1939) Tampere: Amurin työläismuseokortteli. Arkistoitu 18.5.2021. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Hautajärvi, Harri (toim.); Nikula, Riitta: ”Torpasta Lähiöön - Suomen asuntorakentamisen pitkä taival”, Rakennetun Suomen tarina, s. 36. Rakennustieto Oy, 2018. ISBN 978-952-267-250-6
- ↑ Louhivaara 1999, s. 63.
- ↑ F. E. Sillanpää: Poika eli elämäänsä: muistelua, s. 156. Helsinki: Otava, 1953.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 64.
- ↑ Louhivaara 1999, s. 60 ja 69.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Riekkola, Juhani: Amuri. Tammi 1975, Helsinki. ISBN 951-30-3421-6.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amuri Wikimedia Commonsissa
- Amurin työläismuseokorttelin kotisivut
- Koskesta voimaa -verkkojulkaisu: Kaupunginosat IV–V – Amuri
- Tampereoppaan kuvaus Amurin työläiskorttelista (Arkistoitu – Internet Archive)
- Akseli – Pirkanmaan teollisuushistoria (Arkistoitu – Internet Archive) Tampereen museot
- Ylen Elävä arkisto: Amurin työläisidylli joutui väistymään urbanisaation tieltä
- Youtube: dokumenttiohjelma vuodelta 1967 - Jää hyvästi Amuri