Amorilaiset
| Osa artikkelisarjaa |
| Mesopotamia |
|---|
 |
|
Kieli |
|
Kulttuuri |
Amorilaiset eli amurrulaiset olivat länsiseemiläisiä paimentolaisia, joita asui kolmannella vuosituhannella Pohjois-Arabiassa ja Syyriassa. Heitä vaelsi sieltä nykyisen Irakin alueelle Mesopotamiaan noin vuoden 2000 eaa. tienoilla.[1] Sumerilaiset käyttävät amorilaisten maasta nimeä Martu, akkadilaiset Amurru. Amorilainen Ishbi-Erra kaappasi vallan Sumerissa Isinissä, ja perusti sinne oman dynastiansa. Moneen muuhunkin sumerilaiseen ja akkadilaiseen kaupunkiin ilmestyi amorilaisia kuninkaita, muun muassa Babyloniin ja Assuriin. Jotkut tutkijat ovat väittäneet Aabrahamin olleen amorilainen. Amorilaisiin lukeutuu myös Vanhan Assyrian ja Marin mainitsema Maru-Jamina eli Binu-Jamina, voimakas ja Assyrian pelkäämä paimentolaisheimo, jota on pidetty joskus israelilaisina.
Amorilaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amorilaiset eli amurrulaiset, amurrilaiset olivat Arabian pohjoisosassa ja Syyriassa olevia seemiläisiä muinaisen Amurrun maan asukkaita, joita eli Mesopotamiassa Sumerin alueella tilkkuina joskus 2000 eaa. He tuhosivat Sumerin yhdessä elamilaisten kanssa. Amorilaiset tunkeutuivat Sumeriin vallaten siellä kaupungin toisensa perään. Toisen näkemyksen mukaan suurta amorilaisten vaellusta ei tapahtunut Sumerin romahtaessa, vaan amorilaiset käyttivät elamilaisten hyökkäysten aiheuttamaa sekasortoa hyväkseen. Amurrulaiset näyttävät asuneen jossain Syyrian tienoilla. Urin III dynastian aikaiset savitaulut pitävät amurrulaisia paimentolaisina, mutta tämä ei pitäne kuin osin paikkansa. Amorilaisia kutsuttiin hepreaksi nimellä ’emōrî, egyptiksi Amar, akkadiksi Tidnum tai Amurrūm ja sumeriksi MAR.TU tai Martu. Amorilaisten valta oli suuri mm. Marissa Pohjois-Mesopotamiassa 1800–1750 eaa.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Amorite 2014. Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Michael Roaf: ”Hammurabi's successors”, Cultural Atlas of Mesopotamia and the Ancient Near East, s. 123. Oxford: Equinox, 1990. ISBN 0-8160-2218-6 (englanniksi)