Ammunta kesäolympialaisissa 2020 – naisten 10 metrin ilmakivääri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naisten 10 metrin ilmakivääri kesäolympialaisissa 2020
Kisapaikka Asakan ampumarata, Tokio
Kilpailupäivä(t) 24. heinäkuuta 2021
Kilpailijoita 29
Mitalistit
– Kultaa  Yang Qian
Kiina (CHN)
– Hopeaa Venäjä Anastasija Galašina
Venäjän olympiakomitea
– Pronssia  Nina Christen
Sveitsi (SUI)
← 2016 2024 →
Ammunta
kesäolympialaisissa 2020
Pistooli
10 m ilmapistooli Miehet Naiset Joukkue
25 m olympiapistooli Miehet
25 m pistooli Naiset
Kivääri
10 m ilmakivääri   Miehet   Naiset Joukkue
50 m kiväärin asentokilpailu Miehet Naiset
Haulikko
Skeet Miehet Naiset
Trap Miehet Naiset Joukkue

Naisten 10 metrin kilpailu ilmakiväärissä Tokion olympialaisissa 2020 käytiin Asakan ampumaradalla 24. heinäkuuta. Kilpailuun osallistui 29 urheilijaa.

Olympiakultaa voitti kiinalainen Yang Qian, joka voitti Venäjän olympiakomitean Anastasija Galašinan 0,7 pisteen erolla. Yang teki samalla uuden olympiaennätyksen. Kolmanneksi sijoittui sveitsiläinen Nina Christen. Yang oli Tokion olympialaisten ensimmäinen olympiavoittaja.[1][2]

Karsinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin pääsi 29 urheilijaa. Karsinnoissa ansaitut paikat eivät olleet yksittäisten urheilijoiden, vaan paikat myönnettiin maalle, joka nimeää kilpailijat. Isäntämaa Japanilla oli yksi kiintiöpaikka. Yksi paikka jaettiin ISSF:n rankingin perusteella. Kaksi maata kutsuttiin erillisellä kutsulla olympialaisiin. Loput paikat jaettiin vuoden 2018 MM-kilpailuissa, maanosien mestaruusturnauksissa tai muissa maanosien kilpailuissa sekä ISSF:n World Cup -turnauksissa vuonna 2019. Yhdestä maasta sai osallistua korkeintaan kaksi urheilijaa yhteen lajitapahtumaan.[3]

Olympiaturnaukseen päässeet maat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karsintatapa Ajankohta Paikat yhteensä Maat
Isäntämaa 1  Japani
MM-kilpailut 2018 31. elokuuta – 15. syyskuuta 2018 4  Etelä-Korea (2)
 Intia (2)
Amerikan-mestaruuskilpailut 2018 1. – 11. marraskuuta 2018 1  Yhdysvallat
ISSF World Cup
New Delhi		 20. – 28. helmikuuta 2019 2  Kiina (2)
ISSF World Cup
Peking		 23. huhtikuuta – 1. toukokuuta 2019 2  Iran
 Tanska
ISSF World Cup
München		 24. toukokuuta – 1. kesäkuuta 2019 2  Romania
 Unkari
Euroopan kisat 2019 23. – 28. kesäkuuta 2019 1  Tšekki
Pan-Amerikan kisat 2019 26. heinäkuuta – 11. elokuuta 2019 2  Yhdysvallat
 Argentiina
ISSF World Cup
Rio de Janeiro		 26. elokuuta – 3. syyskuuta 2019 2  Kiinan tasavalta
 Iran
Oseanian-mestaruuskilpailut 2019 1. – 9. marraskuuta 2019 1  Australia
Aasian-mestaruuskilpailut 2019 3. – 11. marraskuuta 2019 3  Indonesia
 Mongolia
 Singapore
Afrikan-mestaruuskilpailut 2019 17. – 25. marraskuuta 2019 1  Egypti
Euroopan-mestaruuskilpailut 2020 23. helmikuuta – 3. maaliskuuta 2020 2  Serbia
 Venäjä
Euroopan karsintaturnaus 23. toukokuuta – 6. kesäkuuta 2021 2  Ranska
 Belgia
ISSF Ranking Toukokuu–kesäkuu 2021 1  Puola
Kutsu 3  Bhutan
 Nepal
 Sri Lanka

Olympialaisiin osallistuvan ampujan piti rikkoa ennalta määrätty pisteraja, jotta hän sai kilpailla olympialaisissa. Tulos piti rikkoa 24. heinäkuuta 2018 – 31. toukokuuta 2020. Naisten 10 metrin ilmakiväärissä tulos oli 590,0.[3]

Kilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu koostui karsinta-ammunnoista, joissa jokainen kilpailija ampui 60 laukausta yhden tunnin ja 15 minuutin aikana. Pisteet laskettiin yhden desimaalin tarkkuudella parhaan tuloksen ollessa 10,9, joten paras mahdollinen kokonaistulos oli 654,0. Loppukilpailuun pääsi karsintojen kahdeksan parasta ampujaa. Karsintojen pisteitä ei huomioitu loppukilpailussa. Loppukilpailussa ampujat ampuivat 24 laukausta. Loppukilpailu alkoi kahdella viiden laukauksen sarjalla. Tämän jälkeen ammuttiin 14 laukausta erikseen käskystä. 12. laukauksen jälkeen sijalla 8. oleva urheilija putosi kilpailusta. Tämän jälkeen kilpailusta putosi aina kahden laukauksen jälkeen viimeisenä ollut urheilija. Jos putoamassa oli kaksi urheilijaa, ampuivat nämä urheilijat lisäammunnan.[4]

Karsinta-ammunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Urheilija Valtio 1 2 3 4 5 6 Yhteensä[5] Huom
1 Jeanette Hegg Duestad  Norja 105.7 105.8 105.3 106.2 105.3 104.6 632.9 Q, OR
2 Park Hee-moon  Etelä-Korea 104.4 105.4 105.9 105.3 104.7 106.0 631.7 Q
3 Mary Tucker  Yhdysvallat 104.8 104.4 105.2 105.6 106.0 105.4 631.4 Q
4 Kwon Eun-ji  Etelä-Korea 105.8 105.3 104.7 104.3 105.5 105.3 630.9 Q
5 Océanne Muller  Ranska 103.8 104.7 105.0 105.5 106.2 105.5 630.7 Q
6 Yang Qian  Kiina 104.3 105.7 103.6 105.2 104.9 105.0 628.7 Q
7 Nina Christen  Sveitsi 103.9 105.2 104.0 106.1 104.3 105.0 628.5 Q
8 Anastasija Galašina  Venäläiset olympiaurheilijat 104.2 105.2 105.5 104.9 104.2 104.5 628.5 Q
9 Laura-Georgeta Coman  Romania 104.8 103.3 105.0 105.1 104.1 105.7 628.0
10 Sofia Ceccarello  Italia 104.5 104.9 105.2 104.8 106.4 101.5 627.3
11 Živa Dvoršak  Slovenia 104.1 103.7 104.1 105.4 104.6 105.3 627.2
12 Seonaid McIntosh  Iso-Britannia 104.3 104.4 104.2 105.6 105.2 103.5 627.2
13 Yulia Karimova  Venäläiset olympiaurheilijat 105.0 104.6 105.4 104.3 103.1 104.7 627.1
14 Alison Weisz  Yhdysvallat 104.1 104.8 105.0 103.7 103.9 105.4 626.9
15 Aneta Stankiewicz  Puola 104.1 105.6 104.2 105.7 104.5 102.7 626.8
16 Elavenil Valarivan  Intia 104.3 104.0 106.0 104.2 103.5 104.5 626.5
17 Jolyn Beer  Saksa 104.6 103.4 103.8 104.4 104.3 105.3 625.8
18 Wang Luyao  Kiina 102.3 105.5 105.7 103.2 104.4 104.5 625.6
19 Jenny Stene  Norja 104.9 103.8 104.4 104.4 104.2 103.8 625.5
20 Eszter Mészáros  Unkari 102.5 103.5 104.9 105.5 104.2 104.7 625.3
21 Adele Tan  Singapore 104.1 104.7 103.7 104.3 104.6 103.9 625.3
22 Rikke Ibsen  Tanska 103.5 104.8 104.6 104.7 103.8 103.6 625.0
23 Fatemeh Karamzadeh  Iran 102.7 103.8 105.7 104.0 104.5 104.2 624.9
24 Maria Martynova  Valko-Venäjä 104.2 102.8 103.1 105.5 104.0 104.7 624.3
25 Oyuunbatyn Yesügen  Mongolia 103.0 103.8 104.9 103.3 103.9 105.1 624.0
26 Lin Ying-shin  Kiinan Taipei 104.8 103.8 103.0 104.3 102.9 104.6 623.4
27 Jessie Kaps  Belgia 104.8 103.7 103.9 104.2 105.2 101.6 623.4
28 Anna Nielsen  Tanska 104.1 104.8 103.3 104.1 103.1 103.9 623.3
29 Andrea Arsović  Serbia 105.3 104.4 104.2 102.7 103.8 102.9 623.3
30 Armina Sadeghian  Iran 104.9 103.8 104.3 102.0 102.5 105.1 622.6
31 Snježana Pejčić  Kroatia 104.6 102.5 103.3 103.2 104.7 104.3 622.6
32 Haruka Nakaguchi  Japani 101.8 102.7 102.7 104.3 105.1 105.6 622.2
33 Mukhtasar Tokhirova  Uzbekistan 103.4 104.6 102.6 102.8 104.6 104.2 622.2
34 Shiori Hirata  Japani 104.4 103.7 102.9 103.1 102.5 105.5 622.1
35 Vidya Rafika Toyyiba  Indonesia 104.3 103.6 104.6 102.5 103.7 103.3 622.0
36 Apurvi Chandela  Intia 104.5 102.5 104.9 104.2 102.2 103.6 621.9
37 Eglis Yaima Cruz  Kuuba 104.5 102.4 103.2 103.6 103.8 103.0 620.5
38 Alzahraa Shaban  Egypti 103.7 101.4 103.6 104.9 104.2 102.2 620.0
39 Houda Chaabi  Algeria 103.7 103.2 101.6 103.6 103.9 103.5 619.5
40 Fernanda Russo  Argentiina 101.5 104.4 103.0 103.9 103.8 102.3 618.9
41 Nikola Šarounová  Tšekki 102.5 102.6 104.1 103.5 102.4 103.3 618.4
42 Elise Collier  Australia 103.1 103.4 102.9 101.1 104.0 103.7 618.2
43 Lenchu Kunzang  Bhutan 103.1 103.4 103.3 101.6 104.1 102.6 618.1
44 Sanja Vukašinović  Serbia 103.3 103.2 103.8 103.7 101.7 102.1 617.8
45 Katarina Kowplos  Australia 103.1 101.0 103.8 101.7 103.1 104.5 617.2
46 Kalpana Pariyar  Nepal 102.2 105.4 101.0 104.1 103.4 100.7 616.8
47 Tatjana Đekanović  Bosnia ja Hertsegovina 99.3 104.0 101.0 103.4 102.0 103.5 613.2
48 Kanykei Kubanychebekova  Kirgisia 103.4 101.0 103.0 102.5 101.1 101.8 612.8
49 Tehani Egodawela  Sri Lanka 102.9 103.8 100.9 102.3 100.8 100.8 611.5
50 Luna Solomon  Pakolaisurheilijat 100.9 100.5 101.2 101.5 100.1 101.7 605.9

Loppukilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Urheilija Kansalaisuus 1.–5. 6.–10. 11.–12. 13.–14. 15.–16. 17.–18. 19.–20. 21.–22. 23.–24 Kokonaispisteet[6]
1. Yang Qian  Kiina 51,9 104,7 125,6 147,3 168,3 188,9 210,0 231,3 251,8 251,8 OR
2. Anastasija Galašina  Venäläiset olympiaurheilijat 52,5 104,4 126,0 146,2 167,6 189,1 210,5 231,4 251,1 251,1
3. Nina Christen  Sveitsi 51,3 103,6 125,1 146,2 167,6 188,7 209,9 230,6 — 230,6
4. Jeanette Hegg Duestad  Norja 52,1 104,4 125,6 146,6 167,1 188,5 209,3 — 209,3
5. Océanne Muller  Ranska 51,9 104,1 125,0 146,3 166,9 187,7 — 187,7
6. Mary Tucker  Yhdysvallat 52,3 102,8 124,0 145,4 166,0 — 166,0
7. Kwon Eun-ji  Etelä-Korea 52,5 104,2 125,0 145,4 — 145,4
8. Park Hee-moon  Etelä-Korea 48,6 99,4 119,1 — 119,1

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The first Olympic Gold goes to the People’s Republic of China! 24. heinäkuuta. ISSF. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  2. ↑ People’s Republic of China’s YANG Qian the new Olympic champion in women’s 10m air rifle final at Asaka Shooting Range 24. heinäkuuta. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 24.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b Qualification System - Games of the XXXII Olympiad - Tokyo 2020 (pdf) WA. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Olympic Games ISSF. Arkistoitu 10.2.2014. Viitattu 8.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Results - Shooting - 10 m Air Rifle Women - Qualification (pdf) 24. heinäkuuta 2021. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 25.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Results - Shooting - 10 m Air Rifle Women - Final (pdf) 24. heinäkuuta 2021. Kansainvälinen olympiakomitea. Arkistoitu 28.7.2021. Viitattu 24.7.2021. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ammunta_kesäolympialaisissa_2020_–_naisten_10_metrin_ilmakivääri&oldid=22639102”