Ammoniumrauta(III)sulfaatti
| Ammoniumrauta(III)sulfaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NH4FeSO4 |
| Moolimassa | 169,962 |
| Ulkomuoto | Vaalean violetti kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 39–41 °C [1] |
| Tiheys | 1,71 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 1240 g/l (25 °C)[1] |
Ammoniumrauta(III)sulfaatti (NH4Fe(SO4)2) on epäorgaaninen alunoihin kuuluva ammoniumin tai raudan kaksoissulfaatti. Yhdisteessä rauta on hapetusluvulla +III ja tämän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös ammoniumrauta(II)sulfaatti, jossa rauta on hapetusluvulla +II. Ammoniumrauta(III)sulfaattia käytetään apuaineena tekstiilien värjäyksessä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa ammoniumrauta(III)sulfaatti on kiinteää kiteistä ainetta. Useimmiten se esiintyy kidevedellisenä dodekahydraattina (NH4Fe(SO4)2·12H2O) ja on väriltään violettiin vivahtavaa. Se liukenee hyvin veteen ja kuumaan runsaammin kuin kylmään veteen.[1]
Ammoniumrauta(III)sulfaattia valmistetaan rauta(III)sulfaatista.[3][4] Rauta(III)sulfaatin ja ammoniumsulfaatin liuokset reagoivat keskenään ja seosta haihdutettaessa ammoniumrauta(III)sulfaatti kiteytyy.[1]
Ammoniumrauta(III)sulfaattia käytetään tekstiilivärjäyksessä peittana ja nahan parkituksessa.[1][3][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 326. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Yaws, Carl L.: The Yaws Handbook of Physical Properties for Hydrocarbons and Chemicals, s. 711. Gulf Professional Publishing, 2015. ISBN 0128011467 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Alan M. Stolzenberg: Iron Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 24.07.2013
- ↑ a b Egon Wildermuth, Hans Stark, Gabriele Friedrich, Franz Ludwig Ebenhöch, Brigitte Kühborth, Jack Silver & Rafael Rituper: Iron Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 24.07.2013