Amet-han Sultan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amet-han Sultan
Sultan vuonna 1945
Sultan vuonna 1945
Henkilötiedot
Syntynyt25. lokakuuta 1920
Alupka, Etelä-Venäjä
Kuollut1. helmikuuta 1971 (50 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus neuvostoliittolainen
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Neuvostoliitto
Sotilasarvo 30px everstiluutnantti

Amet-han Sultan (krimintat. Amethan Sultan, ven. Амет-хан Султан; 25. lokakuuta 1920 Alupka, Krim – 1. helmikuuta 1971[1]) oli neuvostoliittolainen taistelulentäjä ja koelentäjä. Hän muun ohella taisteli Hawker Hurricane ja Bell P-39 Airacobra sekä Lavotškin La-7-hävittäjäkoneilla saaden 30 pudotusta. Ensimmäinen ilmavoitto syntyi törmäämällä Junkers Ju 88 -koneeseen.[2] Sultan koelensi ainakin Tupolev Tu-16 -konetyypillä. Sultan valmistui pilotiksi sotilaallisesta lentokoulutuksesta vuonna 1940. Hän lensi arviolta 600 sotilaslentotehtävää ja osallistui noin 150 ilmataisteluun, missä saavutti 30 ilmavoittoa yksin ja 19 jaettuina pudotuksina.[3]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sultan syntyi Alupkan pikkukaupungissa vuonna 1920 Venäjän sisällissodan aikana, jolloin Alupka kuului lyhytikäiseen Etelä-Venäjä-nimiseen valkoisten hallussa olevaan valtioon. Hänen äitinsä oli Krimin tataari ja isä lak.[4] Stalin oli kuitenkin hyvin epäluuloinen Krimin niemimaalla asuneita kohtaan ja piti tataareja pettureina, ja myös Sultanin veli kuoli sisäisenä oman maan pakolaisena karkotuksen aikana.

Sultan oli naimisissa Faina Maksimova Daniltšenkon kanssa vuonna 1952. Parille syntyi kaksi poikaa: Stanislav ja Arslan, jotka molemmat päätyivät isänsä tavoin sotilasuralle. Faina ei ollut innoissaan miehensä työstä testilentäjänä, koska piti sitä vaarallisena. Hän sai lopulta taivuteltua Sultanin lupaamaan, että tämä eläköityy täyttäessään 50. Sultan ehti kuitenkin kuolla ennen tätä vaikkakin juurin 50-vuotiaana. Faina ja Arslan kuolivat melko pian Amet-hanin jälkeen.[5]

Sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sultan valmistui lentosotilaaksi vuonna 1940 Katšynan lentosotakoulusta, jossa häntä ylistettiin erinomaiseksi, urheaksi ja sitkeäksi lentäjäksi.[1]

Sultan taisteli maineikkaassa 9.GIAP-lentoyksikössä. Se oli eräs harvoista neuvostoässien valiojoukoista, joka vaihtoi koneensa Lavotškin La-7 -konetyyppiin, sillä monet neuvostopiloteista protestoivat uudistuksia halutessaan yhä pitää entisen P-39 AiraCobran. Sultania myös kuvailtiin näillä sanoin: ”yksikkö vailla Sultania olisi kuin häät ilman musiikkia”.[6]

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä sotilaita alettiin kotiuttaa, mutta Krimin tataareihin kuuluvat lähetettiin suoraan työleireille, eikä heidän annettu palata kotiin Krimille. Näin kävi myös Sultanille, vaikka hänet oli palkittu sodan aikana korkea-arvoisilla mitaleilla. Sultan oli ainoa Krimin tataari, joka nimitettiin Neuvostoliiton sankariksi kaksi kertaa. Sultan myös mursi myytin siitä, että Krimin tataarit olivat epäluotettavia natsien salaisia liittolaisia, millä koko etnisen ryhmän karkotusta perusteltiin.[7] Työleireille viedyillä "erityisuudisasukkailla" oli teoriassa samat oikeudet kuin muillakin neuvostoliittolaisilla, mutta he eivät saaneet poistua työleirin alueelta. Perheen pään piti raportoida perheen kokoonpano poliisille kerran kuukaudessa, ja kaikki muutokset kokoonpanossa tuli ilmoittaa viimeistään kolmen päivän kuluessa.[8]

Sultan jatkoi testilentäjänä, ja hänet palkittiin myöhemminkin. Hän allekirjoitti vuonna 1956 yhdessä muiden aktivistien kanssa kommunistipuolueen keskuskomitealle vetoomuksen, jossa pyydettiin Krimin tataarien rehabilitoimista.[1]

Sultan kuoli 1. helmikuuta 1971 testilennolla sattuneessa onnettomuudessa.[9] Amet-han Sultan on haudattu Novodevitšin hautausmaallelähde?.

Kunnianosoituksia ja muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[10][4]

Krimin tataareihin kuuluvan ukrainalaisen Ahtem Seitablajevin ohjaama elokuva H’aitarma sai ensi-iltansa 2013, ja se kertoo Krimin tataarien karkottamisesta Sultanin näkökulmasta.[11][12]

Sultan on Krimin tataarien kansallissankari, jonka kuolinpäivänä moskeijoissa järjestetään hänen kunniakseen muistorukouksia.[9] Sultanin syntymän satavuotispäivänä Ukraina julkaisi hänen kunniakseen lyödyn juhlarahan.[13] Sultanin synnyinkaupungissa Alupkassa on hänen elämälleen omistettu museo.[14]

Venäläistäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Krimin tataareihin kohdistui Sultanin elinaikana valtiojohtoisia vainoja, Neuvostoliiton viranomaiset yrittivät aktiivisesti hävittää maininnat siitä, että Sultan olisi ollut Krimin tataari. Hän ei koskaan ollut sanonut olevansa dagestanilainen, vaan nimenomaan Krimin tataari ja ylpeä siitä,[15] mutta Dagestanin viranomaiset perustivat vuonna 2016 Sultanin nimeä kantavan kunniamerkin. Lisäksi Dagestanin Mahatškalan lentoasema nimettiin hänen, kaksinkertaisen Neuvostoliiton sankarin, mukaansa. Krimin tataareja edustavat järjestöt vastustivat toimia.[16] Amet-han Sultan ei kasvanut Dagestanissa tai puhunut mitään dagestanilaista kieltä.[5]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pienoismalli eli maketti Amet-han Sultanin käyttämästä, amerikkalaisvalmisteisesta Bell P-39 AiraCobra -hävittäjälentokoneesta.
    Pienoismalli eli maketti Amet-han Sultanin käyttämästä, amerikkalaisvalmisteisesta Bell P-39 AiraCobra -hävittäjälentokoneesta.
  • Amet-hanin hauta
    Amet-hanin hauta

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c 1920 - народився Султан Амет-хан, військовий льотчик УІНП. 2024. Viitattu 2.3.2024. (ukraina)
  2. ↑ Sultan A(h)met-(K)Han pilotenbunker.de. 2000. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Soviet top Aces of WWII rating wio.ru. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Симонов А. & Бодрихин Н.: Боевые лётчики — дважды и трижды Герои Советского Союза, s. 45. Фонд «Русские Витязи», Музей техники Вадима Задорожного, 2017. ISBN 9785990960510 (venäjäksi)
  5. ↑ a b Бутаэв, Бута: Амет-хан Султан, s. 166, 204, 277 & 296. Патриот, 2005. ISBN 5703009227 (venäjäksi)
  6. ↑ Mellinger, George & Stanaway, John: Bell P-39 Airacobra -ässät, s. 71. Koala-kustannus, 2001. ISBN 952-5186-34-2
  7. ↑ The memory of Crimean Tatar pilot Amet-Khan Sultan was honored in Kyiv Suspilne Krym. 26.10.2021. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Crimean Tatars: The swallows that always return. Minority Rights Group, 18.5.2023. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ a b Вадим, Лубчак: Амет-Хан Султан: как герой СССР стал символом крымскотатарского народа (Видео) Freedom. 30.12.2019. Viitattu 2.3.2024. (venäjä)
  10. ↑ Симонов, A.: Заслуженные испытатели СССР, s. 22. Авиамир, 2009. ISBN 9785904399054 (venäjäksi)
  11. ↑ Grytsenko, Oksana: ‘Haytarma’, the first Crimean Tatar movie, is a must-see for history enthusiasts Kyiv Post. 8.7.2013. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Vynokurov, Ihor: “Culture can help us stitch our country together without blood”: Crimean Tatar filmmaker Euromaidan Press. 18.5.2017. Viitattu 2.3.2024. (englanti)
  13. ↑ Нацбанк вводит в обращение памятную монету "Амет-Хан Султан" (фото) LB.ua. 5.10.2020. Viitattu 2.3.2024. (ukrainaksi)
  14. ↑ Museum of Twice Hero of the Soviet Union Amet-Khan Sultan: Museum of Twice Hero of the Soviet Union Amet-Khan Sultan Crimea travel portal. 21.3.2019. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Неболсина, Маргарита & Хамидуллин, Булат: Война…Судьбы…Память…Песни…, s. 220. Идел-Пресс, 2015. ISBN 9785852477965 (venäjäksi)
  16. ↑ Страницы крымской истории. Памяти Амет-Хана Султана Крым.Реалии. 1.2.2018. Viitattu 2.3.2024. (venäjä)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amet-han_Sultan&oldid=22826498”