Amerikanpaimenkoira
| Amerikanpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
Andit ( Ecuador),  Yhdysvallat |
| Määrä | uhanalainen |
| Rodun syntyaika | 1890 |
| Alkuperäinen käyttö | paimennus, metsästys |
| Nykyinen käyttö | vahti-, suojelus- ja armeija- ja metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Pastor Americano |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | tummanruskea mustin merkein; raajat hiekanruskeat |
Amerikanpaimenkoira (Pastor americano) on pohjois- ja eteläamerikkalainen koirarotu. Se on erittäin harvinainen, koska kanta on nykyisin hyvin pienikokoinen ja vain murto-osa nykyisistä yksilöistä on puhdasrotuisia.
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikanpaimenkoira muistuttaa rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan valkoistapaimenkoiraa, joskin eroaa tästä väritykseltään: se on tumman kahvinruskea ja sillä on päässä, selässä ja hännän päälimmäisellä puolella mustat merkit. Raajat ovat väriltään vaaleammat eli hiekanruskeat. Sillä on samanlaiset beiget merkit silmien ympärillä kuin Ecuadorin silmälasikarhulla.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikanpaimenkoira on erittäin älykäs, reviiritietoinen ja puolustusviettinen. Se on erinomainen, uskollinen vahtikoira, joka on erittäin kiintynyt perheeseensä ja erityisesti lapsiin. Se ei koskaan unohda perhettään ja suojelee sitä kodin sisä- ja ulkopuolella: sen suojeluvietti on niin voimakas, ettei sitä suositella ulkoilutettavaksi ostoskeskusten tai vilkkaiden asuinkortteleiden lähellä. Tarkan hajuaistinsa vuoksi sitä on käytetty lisäksi armeijan tehtäviin ja metsästykseen. Erittäin energisenä koirana se tarvitsee paljon liikuntaa, ja sen tulee päästä juoksemaan vapaana aidatulla alueella kuten puistossa vähintään kerran viikossa. Se on kotioloissa yleensä hyvin siisti ja rauhallinen, eikä se juurikaan sotke tai tuhoa paikkoja.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on kotoisin Etelä-Amerikan Andeilta ja Pohjois-Amerikan korkeista vuoristoista, ja se polveutuu leireiltä paenneista villiintyneistä koirista ja harmaasudesta. Ensimmäisen havainnon siitä tekivät vuonna 1890 Ecuadorin Andeilla amerikkalaiset vuorikiipeilijät, jotka kiinnittivät huomiota sen karvapeitteen yhtäläisyyteen valkoisenpaimenkoiran kanssa. He ottivat sen edustajia mukaansa kotimaahansa, jossa he kohtasivat toisen, tummempivärisen mutta erittäin samankaltaisen muunnoksen. He päättelivät molempien kuuluvan käytännössä samaan rotuun, jonka yksi erityispiirteistä on se, että pennut selviytyvät alhaisissa lämpötiloissa karvapeitteensä ansiosta, joka alkaa 3 vuoden iästä lähtien harventua merkittävästi.
