Amerikan konfederaatio
| Amerikan konfederaatio Confederate States of America |
|||
|---|---|---|---|
1861–1865 |
|||
|
|||
|
|||
.svg) Konfederaatio vuonna 1862.
Osavaltiot ja alueet joita Konfederaatio vaati itselleen
|
|||
| Valtiomuoto | valtioliitto | ||
| Presidentti | Jefferson Davis | ||
| Varapresidentti | Alexander Stephens | ||
| Pääkaupunki |
Montgomery, Alabama (29.5.1861 saakka) Richmond, Virginia (29.5.1861–2.4.1865) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 1 995 392 km² (1860) km² | ||
| Väkiluku | 9 103 332 (1860, arvio) | ||
| – väestötiheys | 4,6 asukasta / km² | ||
| Historia | |||
| – Väliaikainen perustuslaki | 8. helmikuuta 1861 | ||
| – Yhdysvaltain sisällissota alkoi | 12. huhtikuuta 1861 | ||
| – Perustuslaki | 22. helmikuuta 1862 | ||
| – Robert E. Leen antautuminen | 9. huhtikuuta 1865 | ||
| – Joseph E. Johnstonin antautuminen | 26. huhtikuuta 1865 | ||
| – Hajoaminen | 5. toukokuuta 1865 | ||
| Viralliset kielet | ei virallista kieltä | ||
| Kielet | englanti | ||
| Valuutta | Konfederaation dollari | ||
| Tunnuslause | Deo Vindicie | ||
| Kansallislaulu | (kaikki epävir.) | ||
| Edeltäjä(t) |
 Yhdysvallat |
||
| Seuraaja(t) |
.svg){kind=small} Yhdysvallat |
||
.svg)
Amerikan Konfederaatio (engl. Confederate States of America), virallisesti Amerikan konfederoidut valtiot (engl. Confederate States of America; lyhenne CSA, englanninkielisessä arkipuheessa joskus Dixie)[1] eli Etelävaltiot, oli vuosina 1861–1865 olemassa ollut valtioliitto Pohjois-Amerikassa. Alun perin sen perusti seitsemän Yhdysvalloista irtautunutta osavaltiota: Alabama, Etelä-Carolina, Florida, Georgia, Louisiana, Mississippi ja Texas. Nämä alueet olivat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti puuvillan tuotannosta, jossa käytettiin afroamerikkalaisia orjia.[2] Konfederaatio oli Yhdysvaltain sisällissodan toinen osapuoli, jossa se taisteli Pohjoisvaltioita eli Unionia vastaan.
Kukin osavaltio erosi Yhdysvalloista, jota kutsuttiin Unioniksi sisällissodan aikana. Sisällissota alkoi Yhdysvaltain 1860 presidentinvaalien jälkeen, jolloin republikaanien Abraham Lincoln voitti vaalit. Hän vastusti orjuuden laajentamista läntisiin osavaltioihin. Konfederaation hallitus perustettiin helmikuussa 1861, ja sen asevoimat muodostettiin nopeasti. Lincolnin virkaanastujaiset järjestettiin maaliskuussa ja sisällissota alkoi huhtikuussa. Tämän jälkeen Virginia, Arkansas, Tennessee ja Pohjois-Carolina erosivat Unionista ja liittyivät Konfederaatioon. Myöhemmin Konfederaatio katsoi myös Kentuckyn ja Missourin kuuluvan itseensä, vaikkei kumpikaan osavaltio ollut virallisesti julistanut eronneensa Unionista tai ollut kokonaan Konfederaation hallussa.
Pohjoisvaltiot eli Unioni ei hyväksynyt osavaltioiden eroa ja katsoi Konfederaation muodostuneen laittomasti. Sota alkoi Konfederaation hyökättyä Charlestonin satamassa sijaitsevaan Fort Sumter -linnoitukseen 12. huhtikuuta 1861. Mikään valtio ei tunnustanut Konfederaation itsenäisyyttä,[3][4] mutta Iso-Britannia ja Ranska hyväksyivät sille sotaa käyvän maan statuksen ja antoivat yksityisten tahojen käydä kauppaa sodan molempien osapuolten kanssa. Neljän vuoden ja 620 000 – 850 000 sotilaan kaatumisen jälkeen Konfederaation joukot antautuivat 1865. Sodalta puuttui formaali päätös, mutta lähes kaikki Konfederaation joukot olivat antautuneet vuoteen 1865 loppuun mennessä.
Amerikan konfederaatio sisällissodassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Yhdysvaltain sisällissota
Konfederaatio muodostettiin 4. helmikuuta 1861 ja sen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Jefferson Davis. Konfederaation sotajoukkoja komensi kenraali Robert E. Lee.
Konfederaatiolla ja sen vastustajalla Unionilla oli lukuisia eroja. Konfederaatio kannatti orjuutta tiedostaen, että sen kieltäminen romahduttaisi esiteollisen puuvillantuotannon. Konfederaation kannattajat olivat uskonnollisempia ja konservatiivisempia. Konfederaatiossa ei ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan teollisuutta, mutta sillä oli hyvä rautatieinfrastruktuuri. Unionin asukasmäärä oli yli kaksinkertainen Konfederaatioon verrattuna. Konfederaation asukkaat olivat kiihkeitä demokraattisen puolueen kannattajia. Sodan jälkeen sinne muodostui useita erilaisia vihajärjestöjä kuten Ku Klux Klan.
Amerikan konfederaatioon kuuluivat Alabama, Arkansas, Etelä-Carolina, Florida, Georgia, Louisiana, Mississippi, Pohjois-Carolina, Texas, Tennessee ja Virginia. Kentuckyn ja Missourin osavaltiossa oli molemmissa sekä Unionin että Konfederaation hallitukset. Länsi-Virginia irtautui Virginiasta ja liittyi myöhemmin Unioniin.
Amerikan konfederaatio lakkasi valtioliittona olemasta huhtikuussa 1865, kun sen armeijan ylipäällikkö Robert E. Lee antautui Appomattoxissa.[1]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jefferson Davis oli Amerikan konfederaation ainoa presidentti. Alexander Stephens toimi hänen varapresidenttinään.[5] Presidentti valittiin kuuden vuoden toimikaudelle ilman mahdollisuutta uudelleenvalintaan. Konfederaation kongressi koostui edustajainhuoneesta ja senaatista. Useimmat vaalit viivästyivät sisällissodan takia. Demokraattinen puolue hallitsi täysin Konfederaation poliittista elämää valtion lyhyen olemassaolon aikana.
Konfederaatio perustettiin 9. helmikuuta 1861 Montgomeryssä, Alabamassa. Väliaikaiseksi presidentiksi valittiin plantaasinomistaja Jefferson Davis, joka oli toiminut Mississipin osavaltion senaattorina ennen Konfederaation perustamista. Pääkaupunki siirrettiin Virginian Richmondiin toukokuussa 1861.[6]
Moni poliitikko tuki orjuutta taloudellisista syistä. Jotkut tukivat sitä myös esimerkiksi uskonnollisista syistä. Kulmakivipuhe mainitaan usein Konfederaation ideologiaa koskevissa analyyseissä. Siinä Konfederaation varapresidentti Alexander Stephens julisti, että uuden hallituksen "kulmakivi" "lepää suurella totuudella, että neekeri ei ole tasa-arvoinen valkoisen miehen kanssa."[7]
Oikeuslaitos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konfederaation perustuslaki nimitti valtiolle korkeimman oikeuden tulkitsemaan perustuslakia, mutta sen toiminta ei koskaan alkanut sisällissodan alkamisen takia, eikä jäseniä ehditty valita. Etelä-Carolinalla, Arkansasilla, Alabamalla, Floridalla, Georgialla, Louisianalla, Pohjois-Carolinalla, Tennesseellä, Texasilla ja Virginialla oli kuitenkin omat osavaltiontuomioistuimet. Niissä osavaltiossa, joissa ei ollut osavaltiontuomioistuinta oli vain paikallistuomioistuimia. Koska korkeinta oikeutta ei ollut, eri osavaltiot tulkitsivat lakia eri tavoin.
Sodan aikana säädettiin lakeja, joiden avulla Unionia tukevia henkilöitä pystyttiin siirtämään internointileireihin. Noin 1 600 ihmistä internoitiin sodan aikana.
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konfederaatio nojautui vahvasti maatalouteen, minkä takia orjia tarvittiin työvoimaksi.
Sodan alettua Unioni saartoi monta Etelävaltioiden satamaa heikentäen Konfederaation taloutta. Jotkut Meksikonlahden satamat olivat kuitenkin Konfederaation hallussa pitäen tuonnin ja viennin elossa. Yksi näistä oli Louisianassa sijaitseva New Orleans, joka kuitenkin antautui Unionille 1. toukokuuta 1862.
Talous oli Konfederaatiolle ongelma koko sen olemassaolon ajan. Poliitikot eivät halunneet korottaa veroja peläten sen vaikuttavan taistelutahtoon. Sodan aikana Konfederaatio painoi paljon rahaa, mikä johti korkeaan inflaatioon.
Liput
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
1. kansallislippu 1861–1863
”Stars and Bars” -
2. kansallislippu 1863–1865
”Stainless Banner” -
3. kansallislippu 1865
”Blood Stained Banner” -
Sotalippu
1861–1863 -
Armeijan lippu
”Southern Cross”
.svg)
.svg)
.svg)
.svg)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b "Confederate States of America." Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Ultimate Reference Suite. Chicago: Encyclopædia Britannica, 2015.
- ↑ Industry and Economy during the Civil War National Park Service. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
- ↑ McPherson, James M.: This mighty scourge: perspectives on the Civil War, s. 65. Oxford University Press US, 2007. ISBN 9780198042761 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Thomas, Emory M. The Confederate Nation, 1861–1865 (1979) pp. 256–257.
- ↑ Mr. Vice President Stephens vs. Mr. President Davis. The New York Times. 19.5.1961. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
- ↑ American Civil War May 1861 History Learning Site. 25.3.2015. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Cornerstone Speech Teaching American History. (englanniksi)
