American Idol (1. tuotantokausi)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta American Idol (1. kausi))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
American Idol: The Search For a Superstar
Maa Yhdysvallat
Esittäminen
Verkko Yhdysvallat FOX, CTV
Julkaisupäivä 15. lokakuuta 2002
Ensimmäinen esitys 11. kesäkuuta 2002
Viimeinen esitys 4. syyskuuta 2002
Esitysten määrä 25

American Idolin ensimmäinen tuotantokausi alkoi 11. kesäkuuta 2002 ja päättyi 4. syyskuuta 2002. Juontajina toimivat Ryan Seacrest ja Brian Dunkleman. Dunkleman juonsi vain tämän ensimmäisen kauden.

Koelaulut pidettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Chicagossa, Dallasissa, Miamissa, Atlantassa ja Seattlessa keväällä 2002. Koelaulajia oli yhteensä noin 10 000, joista vain 121 pääsi jatkoon.

Koelaulupäivä (TV) Kaupunki Paikka Jatkoon
11. kesäkuuta 2002 New York, New York Millennium Hotel 25
Los Angeles, Kalifornia 31
Chicago, Illinois Congress Plaza Hotel 23
Dallas, Texas 11
Miami, Florida Fontainebleau Hilton Hotel 6
Atlanta, Georgia AmericasMart 15
Seattle, Washington Hyatt Regency Hotel 10
Lippuja Hollywoodiin 121

30 semifinalistia olivat:

  • Christopher Aaron
  1. Still In Love With You
  2. On Bended Knee (Boyz II Men, 1994)
  • Alexandra Bachelier
  1. Save the Best For Last (Vanessa Williams, 1992)
  • Christopher Badano
  1. I Swear (All-4-One, 1994)
  • Natalie Burge
  1. Crazy (Patsy Cline)
  • Khaleef R. Chiles
  1. My Cherie Amour (Stevie Wonder)
  1. Daydream Believer (The Monkees)
  • Brad Estrin
  1. Just Once (James Ingram)
  • A.J. Gil
  • Kelli Glover
  1. I Will Always Love You (Whitney Houston, 1992)
  2. How Am I Supposed To Live Without You (Michael Bolton, 1990)
  1. I'll Be (Edwin McCain, 1998)
  • Kristin Holt
  1. Fallin' (Alicia Keys, 2001)
  • Jamar Kane
  1. Careless Whisper (Wham!, 1985)
  • Alexis Lopez
  1. I Will Survive (Gloria Gaynor, 1979)
  2. Saving All My Love For You (Whitney Houston, 1985)
  • Jazmin Lowery
  1. You Put a Move On My Heart
  1. Run to You (Whitney Houston)
  2. As We Lay
  • Tanesha Ross
  1. Until You Come Back to Me, That's What I'm Gonna Do
  • Melanie Sanders
  1. And I Am Telling You, I'm Not Going (Jennifer Holliday)
  • Mark Scott
  1. My Girl (The Temptations)
  • Gil Sinuet
  1. Ribbon In the Sky" (Stevie Wonder)
  1. "Greatest Love of All" (Whitney Houston, 1985)
  1. When a Man Loves a Woman (Percy Sledge, 1966)

Kelly Clarkson voitti ja Justin Guarini tuli toiseksi. Ohjelman jälkeen näytettiin erikoisohjelma Las Vegasista, jossa olivat mukana 32 korkeimmin sijoittunutta.

Päivä Teema Pohjakolmikko (kaksi pudotettiin)
17. heinäkuuta Motown EJay Day Jim Verraros
Pohjakolmikko
24. heinäkuuta 1960-luku A.J. Gil Ryan Starr Christina Christian
31. heinäkuuta 1970-luku Ryan Starr (2) Justin Guarini Nikki McKibbin
7. elokuuta Big band Christina Christian (2) RJ Helton Nikki McKibbin (2)
Pohjakaksikko
14. elokuuta Rakkauslaulut RJ Helton (2) Nikki McKibbin (3)
21. elokuuta 1980-luku & 1990-luku Tamyra Gray Nikki McKibbin (4)
28. elokuuta Tuomarin valinta Nikki McKibbin (5)
4. syyskuuta Justin Guarini (2) Kelly Clarkson

Pudotustaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Selite
Ei esiintymisvuoroa Top 30 Villi kortti Top 10
Vaihe: Semi-finaalit WC Finaalit
Viikko: 12.6. 19.6. 26.6. 3.7. 17.7. 24.7. 31.7. 7.8. 14.8. 21.8. 28.8. 4.9.
Sija Kilpailija Tulos
1 Kelly Clarkson 2nd Voittaja
2 Justin Guarini 1st Btm 2 2. sija
3 Nikki McKibbin 2nd Btm 3 Btm 3 Btm 3 Btm 2 Btm 2 Elim
4 Tamyra Gray 1st Elim
5 R. J. Helton Elim Adv Btm 2 Elim
6 Christina Christian 1st Btm 3 Elim
7 Ryan Starr 2nd Btm 2 Elim
8 A. J. Gil 3rd Elim
9-10 Jim Verraros 3rd Elim
EJay Day 3rd
Villi
kortti
Chris Aaron Elim Elim
Kelli Glover
Alexis Lopez Elim
Angela J. Peel
Semi-
finaali
3
Christopher Badano Elim
Khaleef Chiles
Kristin Holt
Melanie Sanders
Mark Scott
Tanesha Ross
Semi-
finaali
2
Alexandra Bachelier Elim
Jamar
Jazmin Lowery
Gil Sinuet
Tenia Taylor
Semi-
finaali
1
Natalie Burge Elim
Rodesia Eaves
Brad Estrin
Adriel Herrera
Justinn Waddell

(Btm 2 = Kahden huonoimman joukossa)
(Btm 3 = Kolmen huonoimman joukossa)
(Elim = Pudotettu)

Kilpailun jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finaalin jälkeen seurasi kymmenen finalistin kiertue, joka käsitti 40 kaupunkia. Voittonsa jälkeen Clarkson on luonut menestyksekästä levytysuraa, jonka aikana hän on saanut moninkertaista platinaa myyneitä albumeja, top 10 -hittejä ja kaksi Grammy-palkintoa.

Myöhemmin vuonna 2003 ilmestyi 81 minuuttia kestävä musiikkielokuva nimeltä From Justin to Kelly, jonka päärooleissa esiintyivät voittaja Kelly Clarkson ja toiseksi tullut Justin Guarini. Elokuvan tuotti Simon Fuller ja se kuvattiin Miamissa, Floridassa kuuden viikon aikana, pian kauden päättymisen jälkeen. Elokuva julkaistiin kesäkuussa 2003, mutta se ei tuottanut budjettiaan takaisin lyhyen teatteripyörityksen aikana. DVD julkaistiin ja elokuvaa näytetään aina välillä Yhdysvalloissa sekä muissa maissa.

Toiseksi tullut Justin Guarini allekirjoitti sopimuksen RCA:n kanssa. Sopimus kielsi häntä hyväksymästä ulkopuolisia tarjouksia ja pakotti hänet siirtämään sooloprojektit myöhemmäksi finaalista. Hän julkaisi lopulta albumin toisen kauden päätyttyä. RCA lopetti yhteistyön pian sen jälkeen. Guarini perusti sitten oman yhtiönsä ja julkaisi toisen albumin itsenäisesti vuonna 2005. Kolmas albumi julkaistiin joulukuussa 2005. Nikki McKibbin teki sopimuksen RCA:n kanssa, mutta hän joutui lähtemään kieltäydyttyään levyttämästä country-albumia.[1] Hän on sittemmin esiintynyt monissa tositelevisioohjelmissa ja julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 2007. Tamyra Grayta ei myöskään onnistanut RCA:n kanssa, kun hän vaati saada itse kirjoittaa albuminsa. Sitten hän teki sopimuksen Simon Fullerin uudelle yhtiölle 19 Entertainment ja hänen itse kirjoittamansa albumi julkaistiin vuonna 2004. Levy-yhtiö lopetti yhteistyön vuonna 2005. Hänellä oli sivurooli vuoden 2005 elokuvassa The Gospel. RJ Helton julkaisi kristillisen albumin, mutta myyntiluvut jäivät alhaisiksi. Ryan Starrilla oli vaikeuksia päästä eroon RCA:n kanssa tekemästään sopimuksesta, mutta hän julkaisi itsenäisesti singlen My Religion, joka myi 360 000 latausta iTunesin kautta. Jim Verraros, American Idolin ensimmäinen avoimesti homoseksuaali kilpailija, esiintyi itsenäisessä elokuvassa ja julkaisi dance-pop-albumin, jolta hän sai dance-hitin Billboardilla. Christina Christian, EJay Day (10.) ja A. J. Gil (8.) eivät ole saaneet menestystä ohjelman jälkeen.

Kiistanalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Christina Christian ei ollut mukana pudotuslähetyksessään, sillä hän joutui sairaalaan uupumuksesta. Hänen pudotuksensa yllätti monet, myös Simon Cowellin. Jotkut uskovat hänen menettäneen mahdollisuutensa sairaalaan joutumisen johdosta. Huhuttiin myös, että hän olisi käyttäytynyt huonosti finaalien aikana ja että ohjelma antoi siksi tekaistut tulokset.
  • Jim Verraros, ensimmäinen avoimesti homo finalisti, joutui poistamaan kaikki homoseksuaalisuutta koskevat kommenttinsa ohjelmasta. Tämä aiheutti paljon negatiivisia reaktioita katsojien ja muidenkin keskuudessa.

Pääjulkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • American Idol: Greatest Moments
  • "A Moment Like This" (Kelly Clarkson)
  • Thankful (Kelly Clarkson)
  • Justin Guarini (Justin Guarini)
  • "Miss Independent" (Kelly Clarkson)
  • "Low" (Kelly Clarkson)
  • "The Trouble with Love Is" (Kelly Clarkson)
  • "Breakaway" (Kelly Clarkson)
  • The Dreamer (Tamyra Gray)
  • "Since U Been Gone" (Kelly Clarkson)
  • Breakaway (Kelly Clarkson)
  • "Behind These Hazel Eyes" (Kelly Clarkson)
  • "Because of You" (Kelly Clarkson)
  • "Walk Away" (Kelly Clarkson)

Pienemmät tai itsenäiset julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tämä lista ei sisällä ennen Idolia julkaistua materiaalia)

Lähde:[2]