American Airlinesin lento 77

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
American Airlinesin lento 77
Kaksi kuvaa Pentagonin kameravalvonnan kuvaamasta videosta ennen törmäystä ja sen jälkeen.
Kaksi kuvaa Pentagonin kameravalvonnan kuvaamasta videosta ennen törmäystä ja sen jälkeen.
Yhteenveto
Päivämäärä 11. syyskuuta 2001
Onnettomuustyyppi kaappaus
Tapahtumapaikka Pentagon
Lähtöpaikka Yhdysvallat Washington Dullesin kansainvälinen lentoasema, Yhdysvallat
Määränpää Yhdysvallat Los Angelesin kansainvälinen lentoasema, Yhdysvallat
Kuolleita 189 (64 lentokoneessa, 125 törmäyspaikalla)
Loukkaantuneita 106 (törmäyspaikalla)
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 757-223
Lentoyhtiö American Airlines
Rekisteritunnus N644AA[1]
Matkustajia 58 (mukaan lukien 5 kaappaajaa)
Miehistöä 6

American Airlinesin lento 77 oli kolmas syyskuun 11. päivän iskujen aikana kaapatuista matkustajakoneista. Terroristit ohjasivat koneen törmäämään Pentagon-hallintorakennukseen. Kaikki koneessa olleet 64 ihmistä kuolivat, mukaan lukien viisi kaappaajaa. Iskussa menehtyi myös 125 ihmistä Pentagonissa.

Lennon oli määrä olla Yhdysvaltain sisäinen lento Washington Dullesin kansainväliseltä lentoasemalta Los Angelesin lentoasemalle, mutta viisi terroristia kaappasi koneen alle puoli tuntia nousun jälkeen. Kaappaajat ottivat haltuunsa ohjaamon ja pakottivat matkustajat koneen taka-osaan. Terroristien lentäjänä toimi oletettavasti Hani Hanjour, joka oli koulutettu tehtävään.[2] Kaappaajien tietämättä matkustajat ehtivät soittaa läheisilleen ja kertoa kaappauksesta lennon aikana.

Lentokone törmäsi Pentagonin läntiseen julkisivuun kello 9.37 EDT. Törmäyksellä oli runsaasti silminnäkijöitä ja uutistoimistot alkoivat raportoida tapauksesta minuuteissa. Isku vaurioitti vakavasti Pentagonia ja sytytti mittavan tulipalon. Osa rakennuksesta romahti, ja palokunta käytti useita päiviä saadakseen rakennuksessa riehuneen tulipalon sammutettua täysin.

Pentagonin tuhoutuneet osat rakennettiin uudelleen vuonna 2002, ja otettiin käyttöön 15. elokuuta 2002. Rakennuksen pihalle rakennettiin turmassa kuolleiden muistoksi Pentagon Memorial -puisto. 7 800 neliömetrin puistossa on 184 penkkiä, yksi jokaisen iskussa menehtyneen uhrin muistolle.

Kaappaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Airlinesin lennon 77 kaappasi viisi 20–29 -vuotiasta saudimiestä. Ryhmän johtaja oli Hani Hanjour, joka lensi koneen päin Pentagonia.[3][4] Hanjour tuli Yhdysvaltoihin ensimmäisen kerran vuonna 1990.[5] Hän harjoitteli lentämistä CRM Airline Training Center -koulussa Scottsdalessa, ja sai FAA:n kaupallisen lentäjän lupakirjan huhtikuussa 1999.[6] Hanjour oli haaveillut urasta Saudi-Arabian kansallisen lentoyhtiön liikennelentäjänä, mutta hänet hylättiin siviili-ilmailuopiston pääsykokeissa Jeddassa vuonna 1999. Hänen veljensä kertoi myöhemmin, että Hanjour turhautui etsiessään työtä ja "uppoutui lukemaan uskonnollisia tekstejä ja kuuntelemaan radikaalisaarnaajien nauhoituksia."[7]

Hanjour palasi Saudi-Arabiaan saatuaan lentolupakirjan, mutta lähti maasta loppuvuonna 1999. Hän kertoi perheelleen lähtevänsä Arabiemiraatteihin lentäjäksi, mutta matkusti todellisuudessa Afganistaniin.[8] Al Qaida rekrytoi miehiä, joilla oli erityiskykyjä. Järjestö oli jo valinnut neljä "Hampurin solun" jäsentä. Al Qaidan johtajat valitsivat Hanjourin johtamaan neljättä kaappausryhmää.[9]

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n Al Qaidaa seuraava erityisyksikkö oli saanut ennen iskuja selville, että kahdella tulevista kaappaajista oli ollut useita maahantuloviisumeita Yhdysvaltoihin. Nuo kaappaajan olivat Nawaf al-Hazmi ja Khalid al-Mihdhar. Kaksi Yhdysvaltain liittovaltion poliisin agenttia yritti välittää tiedon eteenpäin, mutta CIA:n upseerit estivät sen.[10]

Hanjour saapui joulukuussa 2000 San Diegoon, jossa al-Hazmi ja al-Mihdhar olivat olleet jo tammikuusta 2000 lähtien.[8][11] Pian ensitapaamisen jälkeen Hanjour ja al-Hazmi siirtyivät Mesaan, Arizonaan, ja Hanjour hakeutui oppilaaksi Arizona Aviation -lentokouluun.[8]

Huhtikuussa 2001 miehet siirtyivät Falls Churchiin, Virginiaan odottamaan muiden kaappaajien saapumista maahan.[8] Majed Moqed, neljäs ryhmän jäsenistä, saapui 2. toukokuuta 2001 United Airlinesin lennon 175 tulevan kaappaajan Ahmed al-Ghamdin kanssa Dubaista Dullesin kansainväliselle lentoasemalle. Miehet majoittuivat samaan asuntoon Hazmin ja Hanjourin kanssa.[12]

21. toukokuuta 2001 Hanjour vuokrasi huoneen Patersonista, New Jerseystä, ja asui kaupungissa muiden kaappaajien kanssa elokuun loppuun saakka.[13] Viimeinen lennon 77 kaappaaja Salem Al-Hazmi saapui 29. kesäkuuta 2001 John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle Arabiemiraateista. Hänen seurassaan oli American Airlinesin lennon 11 tuleva kaappaaja Abdulaziz al-Omari. Miehet majoittuivat samaan asuntoon Hanjourin kanssa.[12]

Hanjour sai ilmeisesti viimeiset ohjeet ja lensi harjoituslentoja Air Fleet Training Systems -yhtiön simulaattorilla Teterborossa, New Jerseyssä ja Caldwell Flight Academy-yhtiön simulaattorilla New Jerseyn Fairfieldissä, New Jerseyssä.[8] Hanjour muutti pois Patersonin asunnosta ja kirjautui motelli Valenciaan Marylandin Laureliin 2. syyskuuta 2001.[13][14][15][16] 10. syyskuuta Nawaf al-Hazmi liittyi muiden kaappaajien seuraan ja kirjautui Marriott-hotelliin Virginian Herndonissa, Dullesin kansainvälisen lentoaseman lähellä.[17]

Lento

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
AA77:n lentoreitti Dullesin kansainväliseltä lentoasermalta Arlingtoniin.

American Airlinesin lento 77 tehtiin Boeing 757-233 koneella. Koneen rekisterinumero oli N644AA.[18] Lennon miehistöön kuuluivat kapteeni Charles Burlingame, perämies David Charlebois sekä Michele Heidenberger, Jennifer Lewis, Kenneth Lewis ja Renee May.[19]

Koneen matkustajakapasiteetti oli 188 matkustajaa, mutta lennolla oli mukana vain 58 matkustajaa (noin 33 % koneen kapasiteetista). American Airlinesin mukaan tiistait olivat viikon hiljaisimpia päiviä ja saman lennon matkustajamäärä oli edellisinä kolmena kuukautena ollut alhaisin nimenomaan tiistaisin.[20]

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Yhteensä
 Yhdysvallat 47 6 53
 Kiina 2 0 2
 Etelä-Korea 1 0 1
 Australia 1 0 1
 Etiopia 1 0 1
 Iso-Britannia 1 0 1
Yhteensä 53 6 59

Koneeseennousu ja lähtö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisi kaappaajaa saapui Dullesin kansainväliselle lentoasemalle tiistaiaamuna, 11. syyskuuta 2001. Khalid al-Midhar ja Majed Modeq tekivät lähtöselvityksen lennolle kello 7.15 paikallista aikaa. Muutaman minuutin kuluttua he saapuivat turvatarkastukseen.[21][22] Molemmat miehet hälyttivät kulkiessaan metallinpaljastimen läpi, jolloin heidän täytyi kulkea sen läpi uudelleen. Al-Midhar pääsi toisella kerralla läpi hälyttämättä, mutta Moqed ei, jolloin turvatarkastaja tutki hänet uudelleen.[23]

Hazmin veljekset tekivät lähtöselvityksen yhdessä kello 7.29. Hani Hanjour teki lähtöselvityksen hieman myöhemmin ja saapui turvatarkastukseen kello 7.35.[16] Hazmin veljekset tulivat turvatarkastukseen hieman Hanjourin jälkeen. Turvatarkastuksessa ei selvinnyt, mikä aiheutti metallinpaljastimen hälytyksen. Turvakameran kuvista näkyi kuitenkin myöhemmin, että Nawaf Hazmilla näytti olevan tunnistamaton esine takataskussaan. FAA oli kieltänyt lennoilla kaikki veitset, joiden terä on yli neljä tuumaa.[21][23][24] Jokainen kaappaajista joutui lopulta ylimääräiseen laukkujen tarkastukseen. Hanjour, al-Midhar ja Moqed joutuivat tarkastukseen tietokoneavusteisen laukkujen läpivalaisun takia, kun taas Hazmin veljekset joutuivat tarkistukseen, koska he eivät esittäneet kunnollisia henkilötodistuksia, minkä vuoksi lentoyhtiön työntekijä katsoi heidät epäilyttäviksi. Hanjour, Midhar ja Nawaf al-Hazmi eivät ottaneet laukkujaan mukaan lennolle. Moqed ja Salem al-Hazmi saivat laukkunsa koneeseen henkilökunnan mukana.[20]

Noin kello 7.50 kaikki viisi kaappaajaa olivat veitsineen päässeet turvatarkastuksen läpi. Lento 77 oli aikataulun mukaisesti valmiina lähtöön kohti Los Angelesia kello 8.10, portilla D26. Koneessa oli 58 matkustajaa, mukaan lukien viisi kaappaajaa. Kaappaajat mukaan lukien koneessa oli 64 henkilöä, joista 26 miehiä, 22 naisia ja viisi 3–11-vuotiasta lasta. Hanjour istui paikalla 1B ja al-Hazmin veljekset istuivat ensimmäisessä luokassa paikoilla 5E ja 5F. Moqed ja al-Midhar istuivat taaempana turistiluokassa, paikoilla 12A ja 12B.[25] Lento 77 lähti portilta kohti kiitotietä 30 ajallaan kello 8.20.[20]

Kaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkintaryhmä arvioi, että lento kaapattiin kello 8.51 ja 8.54 välillä. Kaappauksen aikana American Airlinesin lento 11 oli jo osunut World Trade Centeriin ja United Airlinesin lento 175 oli jo kaapattu. Viimeiset tavalliset radioviestit koneesta lähetettiin lennonjohdolle kello 8.50.51.[26] Kaappauksen uskotaan eronneen muista saman päivän kaapatuista lennoista siten, ettei kaappaajien tiedetä lennolla 77 puukottaneen ketään tai uhanneen henkilökuntaa pommeilla. Kone alkoi vaihtaa kurssiaan normaalilta lentoreitiltä kello 8.54, jolloin se kääntyi etelään.[21][27] Kone oli kääntynyt ympäri noin kello 8.56. Tällöin koneen toisiotutkavastain oli jo kytketty pois päältä. Koneen käännyttyä Yhdysvaltain ilmailuhallinto tiesi, että koneessa oli meneillään hätätilanne. American Airlinesin lento 11 oli osunut World Trade Centerin pohjoistorniin kello 8.46, muutamia minuutteja ennen lennon 77 kaappausta. Tiedettiin myös, että United Airlinesin lento 175 oli kaapattu ja se oli vain muutaman minuutin matkan päässä World Trade Centerin etelätornista, johon se törmäsi noin kello 9.03.

Kun American Airlinesin varatoimitusjohtaja Gerald Arpey sai tietää kaappauksista, hän määräsi kaikkien lentoyhtiön koneiden jäämään toistaiseksi maahan.[21] American Airlinesin tilannekeskus ja Indianapolisin lennonjohtokeskus yrittivät useasti saada yhteyttä koneeseen, mutta yritykset olivat tuloksettomia. Kone oli tällöin jo kaapattu ja se lensi tutkarajoitetun alueen yläpuolella.[28] Koska lennonjohto ei saanut koneeseen radioyhteyttä, Indianapolisin lennonjohtokeskus ilmoitti, että oli mahdollista, että kone olisi kello 9.09 jo törmännyt ja tuhoutunut.[28]

Koneessa olleet ihmiset soittivat koneesta läheisilleen, jotka eivät olleet lennolla. Lentoemäntä Renee May soitti kello 9.12 Las Vegasiin äidilleen, Nancy Maylle. Puhelu kesti kaksi minuuttia ja sen aikana May kertoi, että koneen oli kaapannut kuusi henkilöä ja että miehistö ja matkustajat olivat siirtyneet koneen takaosaan.[21][25] May pyysi äitiään ottamaan yhteyttä American Airlinesiin. Nancy ja hänen miehensä ottivat yhteyttä lentoyhtiöön, joka oli jo tietoinen koneen kaappauksesta.[21]

Kello 9.16 ja 9.26 välillä koneessa ollut matkustaja Barbara Olson soitti miehelleen, Yhdysvaltain varaoikeuskansleri Theodore Olsonille. Hän kertoi koneen olleen kaapattu ja että kaappaajilla on mattoveitset ja puukot.[21][29] Olson myös kertoi, etteivät kaappaajat olleet tietoisia hänen puhelustaan ja vahvisti, että koneen matkustajat ja miehistö olivat siirtyneet koneen takaosaan. Noin minuutin keskustelun jälkeen puhelu katkesi.[30] Theodore Olson otti yhteyttä oikeusministeriöön komentokeskukseen ja yritti myös tuloksetta ottaa yhteyttä oikeuskansleriin, John Ashcroftiin.[21] Noin viisi minuuttia myöhemmin Barbara Olson soitti miehelleen uudelleen ja kertoi, että “lentäjä” (mahdollisesti Hanjour) ilmoitti sisäpuhelimella koneen olevan kaapattu. Olson kysyi mieheltään, mitä hän käskisi lentäjää tekemään.[31] Olsonin mies kysyi koneen sijaintia ja Barbara kertoi, että kone lensi matalalla asuinalueen yläpuolella.[32] Mies kertoi Barbaralle World Trade Centerin iskuista, jonka jälkeen puhelu katkesi.[21]

Kun Dullesin lennonjohto havaitsi koneen tutkassa, se oli lähestymässä Washingtonia laskeutuen nopeasti. Lennonjohto luuli konetta aluksi hävittäjäksi sen nopeuden ja liikkeiden takia.[33] Reaganin lentoaseman lennonjohto pyysi ilmavoimien Lockheed C-130 Hercules -konetta tunnistamaan ja seuraamaan konetta. Koneen lentäjä, everstiluutnantti Steven O'Brien kertoi heille koneen olevan Boeing 757 tai 767, ja siinä on hopeanvärinen runko, joka mahdollisesti tarkoittaisi sen olevan American Airlinesin kone. O’Brian kertoi, ettei välimatkan takia nähnyt konetta kunnolla. Kun hän näki törmäyksen aiheuttaneen valtavan tulipallon, oletti hän koneen osuneen maahan. Kun O’Brian lähestyi Pentagonia, hän näki rakennuksen länsipuolella kohdan, johon kone oli iskeytynyt. Hän raportoi tästä Reaganin lennonjohtoon sanoen: ”Näyttää siltä, että kone on osunut Pentagoniin.”[21][34]

Onnettomuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pentagonin turvakameran kuvaa koneen osuessa rakennukseen.[35]

Tutkintakomitean raportin mukaan lento 77 teki 330 asteen käännöksen koneen ollessa 8 kilometriä länteen Pentagonista. Kun he saivat koneen käännettyä, se lensi noin 670 metrin korkeudessa ja tähtäsi kohti Pentagonia ja Washingtonin kaupunkia. Koneen lentäjä, oletettavasti Hani Hanjour, käänsi tehot maksimiin ja ”sukelsi” kohti Pentagonia. Juuri ennen osumaa kone lensi aivan maanpinnan yläpuolella osuen viiteen valopylvääseen.[36][37] Lento 77 lensi 853 kilometrin tuntinopeudella Arlingtonin kansallisen hautausmaan yläpuolella ja osui Pentagonin länsipuoleen kello 9.37.46. Törmäys tappoi kaikki koneessa olleet 64 henkilöä.[38][39]

Kone osui Pentagonin ensimmäisen kerroksen tasoon.[40] Törmäyshetkellä kone oli kääntynyt niin, että oikea siipi oli hieman ylempänä.[41] Koneen rungon etuosa tuhoutui törmäyksessä välittömästi, kun taas koneen peräpää siirtyi sekunnin murto-osassa syvälle Pentagonin sisään.[40] Kaikkiaan kone lävisti 8 – 10 sekunnissa 94 metriä Pentagonin uloimmasta rakennuksesta aina viidenteen eli sisimpään rakennukseen asti. [42] Se aiheutti tulipallon, joka kohosi 61 metriä rakennuksen yläpuolelle.[40] Pentagonissa loukkaantui 106 henkilöä, jotka hoidettiin alueen sairaaloissa. Korkea-arvoisin Pentagonissa kuollut upseeri oli 53-vuotias kenraaliluutnantti Timothy J. Maude.[43][44]

Silminnäkijöiden kuvauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneen osumapaikalla Pentagonin länsipuolella rakennusta rajaavat Interstate 395 –tie ja Washington Boulevard. Tiellä ajanut Mary Lyman kertoi nähneensä lentokoneen menevän tien yli ”nopeasti ja jyrkässä kulmassa kohti maata”, jonka jälkeen hän näki Pentagonista tulleen savupilven.[45] Lähellä tapahtumapaikkaa asunut Omar Campo oli leikkaamassa ruohoa, kun hän näki lentokoneen. Hän kertoi, että pian sen jälkeen ”koko maa tärisi, ja kaikkialla oli tulta”.[46]

Afework Hagos oli matkalla töihin ja odotteli Pentagonin lähellä liikenneruuhkassa, kun hän näki koneen lentävän hänen ylitseen. Hän kuvaili tapahtumia sanoilla: ”kuului huutoa, ja nousin ulos autosta, kun kone tuli yli. Kaikki juoksivat pois eri suuntiin. Kone osui joihinkin valotolppiin ennen osumistaan Pentagoniin."[46] Daryl Donley näki törmäyksen ja oli ensimmäisiä valokuvaajia paikalla.[47] Mike Walter oli ajamassa Washington Boulevardilla, kun hän näki onnettomuuden. ”Katsoin ulos ikkunasta ja näin koneen, American Airlinesin suihkukoneen tulevan. Ja mietin, että tämä ei voi olla oikeassa paikassa, se on todella matalalla. Ja näin sen. Se meni juuri sinne ja osui Pentagoniin.”[48]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ FAA Registry (N644AA) registry.faa.gov.
  2. ↑ Chen, David W: A Nation Challenged: The Suspect; Man Traveled Across U.S. In His Quest to Be a Pilot The New York Times. 18.9.2001. Viitattu 7.8.2009.
  3. ↑ Chen, David W: A NATION CHALLENGED: THE SUSPECT; Man Traveled Across U.S. In His Quest to Be a Pilot New York Times. 18.9.2001. Arkistoitu 12.10.2014. Viitattu 23.12.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Chen, David W: A Nation Challenged: The Suspect; Man Traveled Across U.S. In His Quest to Be a Pilot. The New York Times, September 18, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 29, 2008.
  5. ↑ Yardley, Jim: Traces of Terror: The F.B.I.; For Agent in Phoenix, the Cause of Many Frustrations Extended to His Own Office. The New York Times, June 19, 2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 4, 2008. Arkistoitu maaliskuu 17, 2009.
  6. ↑ Four Planes, Four Coordinated Teams. The Washington Post, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 17, 2001. Arkistoitu lokakuu 23, 2006.
  7. ↑ Sennott, Charles M: Why bin Laden plot relied on Saudi hijackers. The Boston Globe, March 3, 2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 29, 2008. Arkistoitu toukokuu 13, 2008.
  8. ↑ a b c d e ”The Attack Looms”, 9/11 Commission Report. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu May 29, 2008). Arkistoitu October 23, 2013.
  9. ↑ Wright, Lawrence: ”Chapter 18, "Boom"”, Looming Tower. Alfred P. Knopf, 2006.
  10. ↑ The Spy Factory, PBS Frontline episode based on James Bamford's book, Shadow Factory (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Goldstein, Amy: Hijackers Led Core Group. The Washington Post, September 30, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 29, 2008. Arkistoitu toukokuu 5, 2008.
  12. ↑ a b ”Chronology”, Monograph on 9/11 and Terrorist Travel, s. 22. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu May 25, 2008). Arkistoitu May 29, 2008.
  13. ↑ a b Martin, John P.: Landlord Identifies Terrorists as Renters. Määritä julkaisu!September 27, 2001.
  14. ↑ Masters, Brooke A.: Dulles Hijackers Made Maryland Their Base; Residents Recall Men as Standoffish. The Washington Post, September 19, 2001. ”The men who hijacked Flight 77 also made a concerted effort to stay in shape. All five visited the Gold's Gym on Greenbelt Road during the first week of September”
  15. ↑ Olson, Bradley: MD. Was Among Last Stops For Hijackers; Those Who Recall Encounters Are Haunted By Proximity To Agents Of Tragic Event. The Baltimore Sun, September 9, 2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 30, 2008. Arkistoitu lokakuu 22, 2012.
  16. ↑ a b 9/11 Commission: ”Notes”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu May 30, 2008). Arkistoitu May 30, 2008.
  17. ↑ Federal Bureau of Investigation: Hijackers' Timeline (PDF) February 4, 2008. 9/11 Myths. Arkistoitu elokuu 3, 2008. Viitattu August 1, 2008.
  18. ↑ Flight Path Study - American Airlines Flight 77 (PDF) gwu.edu. February 19, 2002. Arkistoitu elokuu 24, 2006. Viitattu May 30, 2008.
  19. ↑ American Airlines Flight 77. Määritä julkaisu!2001. CNN. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 29, 2008. Arkistoitu toukokuu 12, 2008.
  20. ↑ a b c Staff Monograph on the "Four Flights and Civil Aviation Security" (PDF) September 2005. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu marraskuu 5, 2007. Viitattu August 14, 2008.
  21. ↑ a b c d e f g h i j ”'We Have Some Planes'”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu May 30, 2008). Arkistoitu May 14, 2008.
  22. ↑ The Aviation Security System and the 9/11 Attacks - Staff Statement No. 3 (PDF) National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu toukokuu 28, 2008. Viitattu May 30, 2008.
  23. ↑ a b Anderson Cooper 360: ”New Video of 9/11 hijackers at Dulles Airport before attacks”.
  24. ↑ Orecklin, Michele: Why Argenbright Sets Off Alarms. Time, November 19, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu May 30, 2008. Arkistoitu elokuu 23, 2013.
  25. ↑ a b Summary of Flight 77 vaed.uscourts.gov. Arkistoitu helmikuu 1, 2014. Viitattu February 4, 2007.
  26. ↑ Gregor, Joseph A.: ATC Report American Airlines Flight 77 (PDF) December 21, 2001. National Transportation Safety Board. Arkistoitu lokakuu 29, 2012. Viitattu September 25, 2011.
  27. ↑ O'Callaghan, John: Study of Autopilot, Navigation Equipment, and Fuel Consumption Activity Based on United Airlines Flight 93 and American Airlines Flight 77 Digital Flight Data Recorder Information (PDF) February 13, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu kesäkuu 4, 2011. Viitattu June 1, 2008.
  28. ↑ a b Phillips, Don: Pentagon Crash Highlights a Radar Gap; Limited System in One Area Made Flight 77 Invisible to Controllers for Half-Hour. The Washington Post, November 3, 2001.
  29. ↑ Johnson, Glen: Probe reconstructs horror, calculated attacks on planes. The Boston Globe, November 23, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 1, 2008. Arkistoitu kesäkuu 8, 2008.
  30. ↑ O'Brien, Tim: Wife of Solicitor General alerted him of hijacking from plane September 11, 2001. CNN. Arkistoitu maaliskuu 10, 2013. Viitattu September 25, 2011.
  31. ↑ Parker, Laura: Four flights, four tales of terror. USA Today, September 13, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 18, 2008.
  32. ↑ Inside 9/11: ”Zero Hour”.
  33. ↑ Fisher, Marc: On Flight 77: 'Our Plane Is Being Hijacked'. The Washington Post, September 12, 2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 1, 2008.
  34. ↑ Schmitt, Eric: To the Minute, Panel Paints a Grim Portrait of Day's Terror. The New York Times, June 18, 2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 1, 2008. Arkistoitu huhtikuu 9, 2014.
  35. ↑ Flight 77, Video 2 Judicial Watch. Arkistoitu helmikuu 12, 2009. Viitattu syyskuu 9, 2014.
  36. ↑ 9/11 Survivor Wants Life For Moussaoui nbc4.com. April 25, 2006. Arkistoitu lokakuu 9, 2008. Viitattu June 2, 2008.
  37. ↑ Curiel, Jonathan: The Conspiracy to Rewrite 9/11. San Francisco Chronicle, September 3, 2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 2, 2008. Arkistoitu toukokuu 19, 2008.
  38. ↑ Goldberg et al., p. 14.
  39. ↑ American Airlines Flight 77 FDR Report (PDF) January 31, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu syyskuu 7, 2007. Viitattu June 2, 2008.
  40. ↑ a b c Goldberg, Alfred et al.: Pentagon 9/11, s. 17. Washington, D.C.. Määritä julkaisija! ISBN 978-0-16-078328-9
  41. ↑ Mlakar, Paul F.: The Pentagon Building Performance Report. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu June 19, 2008). Arkistoitu June 24, 2008.
  42. ↑ Maclean, John N: America Under Attack: A chronicle of chaos and heroism at the Pentagon. The Washington Post, June 1, 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 4, 2008.
  43. ↑ "Sept. 11 fallen warrior memorialized in building dedication". Press release. April 30, 2002. Archived from the original on tammikuu 3, 2010. https://web.archive.org/web/20100103080033/http://www.hqusareur.army.mil/htmlinks/Press_Releases/2002/Apr2002/30Apr2002-02.htm. Retrieved June 10, 2008. 
  44. ↑ LTG Timothy J. Maude, USA – 9/11 Pentagon Memorial pentagonmemorial.org. Viitattu 30.12.2022.
  45. ↑ Terrible Tuesday. The Washington Post, September 16, 2001.
  46. ↑ a b Borger, Julian: 'Everyone was screaming, crying, running. It's like a war zone'. The Guardian, September 12, 2001. London. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 19, 2008. Arkistoitu toukokuu 16, 2008.
  47. ↑ Documentary Photographs Library of Congress, Prints and Photographs Division. Arkistoitu marraskuu 11, 2006. Viitattu November 12, 2006.
  48. ↑ Anderson, Porter: Witnesses to the moment: Workers' voices. Määritä julkaisu!September 11, 2001. CNN. Artikkelin verkkoversio. Viitattu June 10, 2008. Arkistoitu kesäkuu 30, 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta American Airlinesin lento 77.

Kirja:Syyskuun 11. päivän iskut


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=American_Airlinesin_lento_77&oldid=21776449”