Amegilla dawsoni
| Amegilla dawsoni | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Hoikkatyviset Apocrita |
| Osalahko: | Myrkkypistäiset Aculeata |
| Yläheimo: | Mesipistiäismäiset Apoidea |
| Heimo: | Aitomehiläiset Apidae |
| Suku: | Amegilla |
| Laji: | dawsoni |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Amegilla dawsoni |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Amegilla dawsoni on Länsi-Australian kuivilla tasangoilla tavattava aitomehiläislaji. Aikuisia mehiläisiä tavataan vain heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana niiden ravinnokseen käyttämien kasvien kukkiessa. Suurimman osan vuodesta ne viettävät toukkina pesäkoloissaan. Koloja rakentavat naaraat ja samalla paikalla voi olla tuhansia koloja.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuiset mehiläiset ovat pituudeltaan korkeintaan 20 millimetriä.[2] Kooltaan ne kuuluvat Australian mehiläislajeista suurimpien joukkoon. Eri aikuisten urosten koko voi vaihdella voimakkaasti.[3] Niiden naamassa on keltaista väritystä ja vatsassa punaisenruskeaa. Lajin naaraiden rintaa peittää valkoinen larvoitus. Urosten karvoitus on vaaleanruskeaa.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amegilla dawsoni-lajin mehiläisiä tavataan Länsi-Australiassa alueen luoteisosista Paynes Findiin etelässä.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amegilla dawsoni-mehiläisiä tavataan kuivilla mutatasangoilla.[2] Aikuisia mehiläisiä esiintyy vain heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana, jolloin ne pölyttävät tuolloin kukkivia Trichodesma zeylanicum- ja Eremophila-kasveja. Muun vuoden mehiläiset viettävät toukkavaiheessa maakoloissa. Naaraat rakentavat pesäkolot. Mehiläiset asuvat koloissaan yksin, mutta rakentavat pesäkolonsa usein lähelle toisiaan. Paikoittan pesäkoloja saattaa olla samalla alueella jopa 10 000. Aikuisista mehiläisistä koloja käyttävät vain naaraat, kun taas aikuiset urokset nukkuvat kasvillisuudessa.[3]
Urokset eivät rakenna pesäkoloja tai etsi ravintoa jälkikasvulle. Niiden ainut tehtävä on naaraiden hedelmöittäminen. Aikuisiksi kasvaneet mehiläiset tulevat ulos koloistaan talvella tai alkukeväästä.[2] Urokset ilmaantuvat maan pinnalle hieman naraita aikaisemmin.[4] Urokset pyrkivät parittelemaan naaraiden kanssa heti näiden tuöllessa ulos koloistaan. Kookkaamat urokset taistelevat kiivaasti toisiaan vastaan naaraiden kanssa paritellakseen, kun taas pienemmät koiraat tyytyvät usein vain pölyttämään kasveja.[3] Suuri osa naaraista taistelevista koiraista saa surmansa ja parittelun jälkeen koko loppuvuoden jäljellä on lähes pelkästään naaraita.[4]
Pariteltuaan naaraat alkavat rakentaa omaa pesäkoloaan. Kovaan maahan kaivautuminen onnistuu kostuttamalla maata medellä. Koloa rakentaessa sen suulle muodostuu keko. Kololla on syvyyttä 15–30 senttimetriä ja sen pohjalla on kammio. Naaras tekee kammiosta sisältä vesitiiviin erittämällään vahalla ja täyttää sen tämän jälkeen medellä ja siitepölyllä, jonka päälle naaras laskee munan. Yhdessä kolossa voi olla seitsemän kammiota. Lopuksi naaras tukkii kolonsa mudalla ja tasoittaa sen keon. Kolon valmistuttua naaras kuolee. Munat kuoriutuvat muutamassa päivässä ja toukat käyttävät ravinnokseen kammion mettä ja siitepölyä. Ravinto on käytetty loppuun muutamassa viikossa, jolloin toukat ovat saavuttaneet koko mittansa. Tämän jälkeen toukat ovat liikkumatta kammiossaan seuraavan vuoteen saakka, jolloin ne viimein koteloituvat ja tulevat lopulta täysikasvuisiksi kaivautuen ulos kolostaan.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Amegilla dawsoni (Rayment 1951) Encyclopedia of Life. Smithsonian Institution National Museum of Natural History. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Dawson's burrowing bees (Amegilla dawsoni) Aussie Bee. Australian Native Bee Research Centre. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Dawson's Burrowing Bee (Amegilla dawsoni) wa.gov.au. Western Australian Museum. Viitattu 18.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Matt Walker: Bees fight to death over females BBC Earth. BBC. Viitattu 20.3.2019. (englanniksi)