Aluelennonjohto
Aluelennonjohto (engl. area control center, ACC) on lennonjohtojärjestelmä, joka hoitaa lentoliikenteen yleensä lähestymistä edeltävien tai lähdön jälkeisten tapahtumien aikana. Aluelennonjohdon vastuualue on lentotiedotusalue (engl. flight information region, FIR). Perinteisiä aluelennonjohtotoimia valvoo Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö.lähde?
Aluelennonjohto valvoo vastuualueellaan olevia koneita, ja puuttuu tarvittaessa koneiden lentoprofiileihin esimerkiksi yhteentörmäysvaaran ehkäisemiseksi. Vastuisiin kuuluvat muun muassa suuntaohjeiden antaminen ja korkeuden- sekä nopeudenmuutosten määrääminen niillä alueilla, joilla lentokone ei ole yhteydessä muuhun lennonjohtojärjestelmään.[1] Viestiminen on erityisen keskeisessä roolissa niiden koneiden suhteen, jotka lentävät mittarilentoa.
Yleensä lentotiedotusalue jaetaan sektoreihin.[1] Näin toimitaan esimerkiksi Suomessa koko maan kattavalla tiedotusalueella. Suomen tiedotusalueella on 13 sektoria.[2] Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoasema, jossa sijaitsee Suomen aluelennonjohto, on A-sektorilla. Suomessa aluelennonjohto käsittelee vuoden aikana noin 280 000 lentoa, joista noin 53 000 ylilentoja.[2] Aluelennonjohtopalvelua on annettu Suomessa vuodesta 1952 alkaen. Aluksi aluelennonjohto toimi vuosina 1952-1967 Helsingissä sekä muutamalla pienemmällä lentotiedotusalueella (Rovaniemi, Vaasa, Jyväskylä, Kemi), kunnes vuonna 1967 lentotiedotusalueiden määräksi vakiintui kaksi, Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi, joiden lennonjohtoyksiköt sijaitsivat Tampereella ja Rovaniemellä (Rovaniemen lentoasemalla vuodesta 1976, tosin Pohjois-Suomen aluelennonjohto oli muuttanut Kemistä Rovaniemelle jo 1961). Vuonna 2010 nämä yhdistettiin hallinnollisesti yhdeksi Suomen lentotiedotusalueeksi, ja vuosina 2015-2018 aluelennonjohdon toiminta siirrrettiin takaisin Helsinkiin. 2010-luvulta alkaen tekniikan kehitys on suuntautunut kohti aiempaa suurempia aluelennonjohtoja ja aluelennonjohtosektoreita, mistä hyvä esimerkki Suomen ohella on Norja, jossa on nykyään myös vain yksi aluelennonjohtoyksikkö, Norjan aluelennonjohto (radiokutsutunnus: Polaris Control)[3]
Ennen varsinaisten aluelennonjohtojen perustamista reittivaiheen lennonvarmistuspalvelut järjestettiin esimerkiksi Suomessa siten, että lentoasemilla sijaitsi lähilennonjohtojen ohella lentoväyläinlennonjohtoja (airways control, jota nimitystä aluelennonjohdosta yhä joskus käytetään). Nämä erosivat myöhemmistä aluelennonjohtoyksiköistä kuitenkin siten, että aluelennonjohtoa vastaava toiminto oli hajautettu eri lentoasemien välille, eikä ollut kattavuudeltaan aluelennonjohdon luokkaa. Yhteys näihin yksiköihin otettiin sähköttämällä tai lyhytaaltoradiopuhelimella (HF). Nykyaikainen aluelennonjohtojärjestelmä syntyi, kun eri lentoasemien lentoväyläinlennonjohtojen toiminnot keskitettiin suurempiin yksiköihin, mihin liittyi maassamme myös ilmailun nykyisen VHF-puheradioverkon käyttöönotto 1950-luvun aikana, jolla lyhytaaltoradiot valtaosin korvattiin. Suomi seurasi tässä suhteessa erästä yleisimmistä maailmalla käytössä ollaista toimintamalleista. Ennen standardoidun aluelennonjohtojärjestelmän syntymistä eri hallintoalueiden toimintamallit kuitenkin erosivat toisistaan jonkin verran nykyistä enemmän.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The Area Controller SKYbrary. Viitattu 9.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Lennonvarmistus Suomessa Fintraffic. Viitattu 9.6.2023.
- ↑ Aluelennonjohto lopetti Tampereen Aitovuoressa - ANS Finland keskitti toimintaa Helsinki-Vantaalle | lentoposti.fi www.lentoposti.fi. 3.6.2018. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Hanski, Jari: Torni kutsuu -- Suomen lennonjohtajien yhdistys 50 vuotta, SLJY 2002, s. 15-
