Althias

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Althias (eli 500-luvulla) oli itäroomalainen sotilaskomentaja. Vuonna 533 hän osallistui vandaalisotaan Pohjois-Afrikassa ja oli yksi Rooman armeijan foederati-joukkojen yhdeksästä komentajasta. Trikamaronin taistelussa joulukuussa 533 hän oli yksi Rooman armeijan vasemman siiven komentajista. Tätä ennen hän osallistui luultavasti myös Ad Decimumin taisteluun 13. syyskuuta 533.[1]

Sodan loppuessa vuonna 534 Althias jäi Pohjois-Afrikkaan. Vuonna 535 hän toimi sotilaskomentajana Centuriaessa Numidiassa ja oli vastuussa paikallisista linnakkeista. Centuriaen tarkkaa sijaintia ei tiedetä, mutta se oli lähellä Tigisiksen kaupunkia. Kun mauripäällikkö Iaudas ryösteli Numidiaa vuonna 535, Althiaasta tuli kuuluisa, kun hän karkotti Iaudaan joukot ja sai takaisin maurien keräämän ryöstösaaliin.[1]

Althiaalla oli komennossaan vain 70 hunnia, joten hän ei pystynyt kohtaamaan Iaudaan joukkoja avoimessa taistelussa. Sen sijaan hän otti haltuunsa läheisen helposti puolustettavissa olevan lähteen, ainoan koko alueella. Aikalaishistorioitsija Prokopioksen mukaan hän haastoi Iaudaan kaksintaisteluun. Jos Althias voittaisi, maurit luovuttaisivat ryöstösaaliinsa ja vankinsa hänelle, mutta jos Iaudas voittaisi, maurit pääsisivät juomaan lähteelle. Iaudas oli voimakas mies ja kokenut taistelija ja Althiaan pienikokoisuudesta ja hoikkuudesta rohkaistuneena hän hyväksyi haasteen.[2][1]

Molemmat miehet nousivat ratsaille. Iaudas kannusti hevostaan eteenpäin ja heitti keihäänsä Althiasta kohti, mutta Prokopioksen mukaan taitava Althias nappasi keihään kiinni oikealla kädellään, mikä tyrmistytti Iaudasta ja hänen miehiään. Tämän jälkeen molempikätinen Althias veti jousensa esiin vasemmalla kädellään ja ampui Iaudaan hevosen kuoliaaksi. Maurit toivat komentajalleen uuden hevosen, jonka selkään hypättyään Iaudas pakeni mauriarmeijan seuratessa häntä täydessä sekasorrossa, ja he jättivät jälkeensä ryöstösaaliinsa ja vankinsa.[2] Prokopioksen mukaan Althias sai teostaan paljon mainetta ja kunniaa, mutta häntä ei mainita historiallisissa lähteissä enää tämän jälkeen.[1]

  • Martindale, John Robert & Jones, Arnold Hugh Martin & Morris, John: The Prosopography of the Later Roman Empire: A. D. 527-641. Cambridge University Press, 1992. ISBN 9780521201605 (englanniksi)
  • Cowan, Ross: Champions and tradition: Single combat in the age of Belisarius. Ancient Warfare: Justinian's fireman: Belisarius and the Byzantine empire, 2010, 4. vsk, nro 3. Karwansaray Publishers. ISSN 1874-7019 (englanniksi)
  1. a b c d Martindale, s. 49–50
  2. a b Cowan, s. 22