Altai Urjanhai
Altai Urjanhai | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||
Kielet | oiraatti | ||||||
Sukulaiskansat | mongolit |
Altai Urjanhai on mongolien etninen alaryhmä Mongolian länsiosissa ja Kiinan Xinjiangissa. Urianhai on useiden eri mongolien alaryhmien huonosti määritelty termi, ja Altai Urianhai on taas yksi urianhaiden ryhmistä. Myös tuvaanit on tunnettu nimityksellä Urianhai. Vuonna 1989 heitä oli Mongoliassa 21 300 ja Kiinassa vuonna 1999 arviolta 5 000. Altai Urianhait puhuvat oiraatin kieltä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1200-luvulla Il-kaanien valtakunnassa asunut Rashid'ud-Din kuvaili urianhaita eristäytyneeksi metsissä Siperiassa asuneeksi kansaksi, joka harjoitti metsästystä. Urianhai nimitys on sama kuin aikanaan kuuluisalla mongoliheimolla, mutta Rashid'ud-Din teki omissa kirjoituksissaan selväksi, että kyse oli kahdesta selvästi erillisestä ryhmästä. 1600-luvulta lähtien urianhai-nimitystä käytettiin Mongoliasta luoteeseen asuneiden heimojen yleisnimityksenä, olivatpa he sitten samojedejä, turkkilaisukuisia tai mongoleja. Dsungaarit alistivat urianhait, ja heidän joutuessaan puolestaan Qing-dynastian vallan alle Kiinan luoteisosiin perustettiin useita Urianhai-nimen saaneita hallintoalueita. Altai Urjanhain keskus oli Hovdin kaupungissa.[1]
Xinjiangissa tapahtuneen kapinan jälkeen vuosina 1864–1877 Altain Urianhain alueelle alkoi muuttaa kazakkeja. Vuonna 1913 alue jakautui Kiinan ja vastaitsenäistyneen Mongolian hallitsemiin osiin. Vuonna 1940 osasta Altai Urianhaiden ja kazakkien alueita muodostettiin Mongolian puolella Bajan-Ölgiin provinssi. Uuden provinssin elämää hallitsivat kazakit ja Altai Urianhaiden suhteellinen osuus laski alueella 2,5 kertaisesti vuosien 1940 ja 1989 välillä. Tähän on vaikuttanut muun muassa muutto muille alueille. Nykyisin Altain Urianhait ovat yksi Mongolian huonoimmin koulutetuista etnisistä ryhmistä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 9. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9 (englanniksi)