Alppikiitäjä
| Alppikiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Tervakiitäjät Apus |
| Laji: | melba |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Apus melba |
|
 |
|
| Katso myös | |
Alppikiitäjä, aikaisemmalta nimeltään alppitervapääsky[2] (Apus melba) on kiitäjälintujen lahkon isokokoinen edustaja. Laji tunnetaan myös nimellä Tachymarptis melba.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun pituus on 20–23 senttiä, siipien kärkiväli 51–58 senttiä ja paino 70–100 grammaa. Tumma, tervapääskyä suurempi lintu, jolla on valkea vatsa ja kurkkulaikku. Lento on rauhallisempaa ja siiveniskut hitaampia kuin tervapääskyn. Ääni on korkea viserrys. Sukupuolet ovat samanväriset.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alppikiitäjä elää, nimensä mukaisesti, Alpeilla ja muualla Etelä-Euroopan ja Lähi-idän vuoristoseuduilla, sekä Afrikassa ja Intiassa. Lajista tunnetaan noin 10 alalajia. Euroopan populaatio on kooltaan 280 000 – 650 000 yksilöä, pesivien parien määrän ollessa 44 000 – 62 000. Pohjoiset populaatiot talvehtivat Afrikassa. Alppikiitäjä on tavattu Suomessa viidesti: 10.10.1980 Pyhtäällä, 5.5.1989 Kotkassa, 19.5.2003 Pukkilassa, 1.6.2006 Helsingissä ja 8.8.2010 Keuruulla.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoristoseudut, tavallisesti alle 1½ kilometrin korkeuteen mutta paikoin jopa 4 kilometrin korkeudelle saakka. Ruokailee myös alavilla mailla.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pari elää yhdessä koko elämänsä. Pesii yhdyskunnissa kalliojyrkänteillä ja korkeissa rakennuksissa. Pesä on matala, lautasen mallinen ja rakennettu höyhenistä ja ruohonkorsista. Munia on 1–4, tavallisesti 2–3. Haudonta kestää 17–23 päivää, molemmat puolisot hautovat.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syö ilmameren hyönteisiä ja hämähäkkejä, Afrikassa myös lentäviä heinäsirkkoja ja termiittejä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- Israelin linnut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
- Alppikiitäjä Lintukuva-verkkopalvelussa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Tachymarptis melba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1856. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5