Allier (joki)
Allier | |
---|---|
Allier lähellä Billyä |
|
Alkulähde |
Moure de la Gardille, Margeride |
Laskupaikka |
Loire, Cuffy/Gimouille |
Maat | Ranska |
Pituus | 420,7 km |
Alkulähteen korkeus | 167 m |
Virtaama | 144 m³/s |
Valuma-alue | 14310 km² |
Allier (/a.lje/) on joki Keski-Ranskassa, yksi Loiren suurimmista sivujoista. Joen laakso muodostaa keskeisimmän osan Auvergnen historiallista maakuntaa. Sen mukaan on saanut nimensä Allier'n departementti.
Joen nimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Julius Caesarin aikana joen nimi oli latinaksi ja todennäköisesti myös galliaksi Elaver. Julius Caesar ylitti joen kaksi kertaa legiooniensa rakentamia puusiltoja myöten, ensin kulkiessaan ylös Gergovieen ja toisen kerran palatessaan siellä käydystä taistelusta vuonna 52 eKr. Jälkimmäisestä ylityksestä Caesar kirjoitti Kommentaareissaan, ja historioitsijat olettavat hänen ylittäneen joen nykyisen Vichyn tienoilla. Joen nimi muuntui 400-luvulla muotoon Elaris sekä myöhemmin 800-luvulla muotoon Elarius. Nimi muodostuu vesialueiden nimen kantaosasta El- sekä päätteestä -av-er.
Oksitaanissa Allier-joella on monia nimiä eri osuuksilla. Yleisin niistä on Alèir.[1] D’oïl-kielissä, sekä Bourbonnais'n että Nivernais'n murteessa, nimi esiintyy samassa muodossa kuin nykyranskassa.
Valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier'n valuma-alue on pääosin Ranskan keskiylängöllä (Massif Central) ja käsittää suuren osan historiallisesta Auvergnen provinssista: Haute-Loiren, Puy-de-Dômen ja Allier'n departementit. Lisäksi se kulkee Lozèren, Ardèchen, Nièvren ja Cherin departementtien kautta; Cantal on ainoa Auvergneen kuuluva departementti, jonka kautta Allier ei kulje, mutta sieltä alkaa Allier'n sivujoki Alagnon[2]
Allier virtaa pääosin etelästä pohjoiseen, mutta tekee selvän mutkan Langognen, Cournon-d'Auvergnen, Limonsin ja Le Veurdren kohdalla.[2]. Yläjuoksulla sen valuma-aluetta rajoittavat selvästi useat vuoristoalueet:
- etelässä Sevennien vuoret, joiden kautta kulkee Välimeren ja Atlantin välinen päävedenjakaja[2] ;
- lännessä Margeridein, Cantalin ja Cézallier'n sekä Dore-vuoret ja osa Dômes-vuorista. Raja jatkuu joen alajuoksun suuntaan harjanteita pitkin Combrailles'n ylängön kautta.[2] ;
- idässä Devèsin, Livradois'n, Forezin ja Bois-noirsin vuoret.[2].
Keskellä Allier'n varluma-aluetta ovat Limagnen tasangot. Joen valuma-alue voidaan jakaa kolmeen osaan: Ylä-Allier'n käytävä, joen keskijuoksun tienoot, jossa on sekä vuoria että tasankoja, sekä alajuoksun ympärillä olevat tasangot.[2].
Hydrografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier on 421 kilometrin pituinen[3], ja sen valuma-alueen pinta-ala on 14 310 km2.[4] Joen lähteet ovat 1503 metrin korkeudella Moure de la Gardillen huipulla Chasseradèsin kuinnassa Lozèren departementissa, ja se laskee Loireen Allier'n departementin länsikärjessä lähellä Neversiä Marzyn, Cuffyn ja Gimouillen kuntien rajalla. Allier on yksi Euroopan harvoista luonnontilaisina pysyneistä joista, joiden uomaa ei ole kanavoitu tai muutoin keinotekoisesti muutettu. Sen varrella on runsaasti matalia kosteikkoja, tiettyinä aikoina vuodesta kuivillaan olevia sivuhaaroja ja kivikkoja, jotka mahdollistavat rikkaan kasviston ja eläimistön luonnollisen kehityksen. Joessa onkin ainutlaatuinen eläimistö ja varsinkin linnusto.
Virtausdynamiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moniin muihin jokiin verrattuna Allier on virtausdynamiikaltaan hyvin aktiivinen. Sen lähteiden ja suun välisen korkeuseron suhde joen pituuteen on viisinkertainen Loireen verrattuna, minkä vuoksi sen rantoihin kohdistuvat voimakkaat eroosiovoimat.
Vielle-Brioudesta alkavalla alluviaalitasangolla joki mutkittelee, mikä aiheuttaa eroosiovoimia jokaisen kaarteen ulompaan rantaan, jossa virtaus on voimakkaampi. Virran mukana kulkeutuvat maa-aineet kasautuvat sen vastakkaiselle rannalle. Näin joen mutkilla on vähitellen taipumus kasvaa. Lopulta virta kuitenkin murtautuu mutkan sisään jäävän alueen läpi, jolloin sen entisestä uomasta tulee kuivunut sivuhaara.
Ihmisen toiminnot ja varsinkin rakennustoiminta kuitenkin muuttavat Allier'n virtausdynamiikkaa. Vesijättömaiden hyödyntämisen ja jokivarsien pengertämisen vaikutuksesta joen uoma syvenee. Samalla joen pinta alenee, mikä erottaa sen ympäröivistä kosteikoista ja nopeuttaa sivuhaarojen kuivumista. Kun rantahietikot eivät enää tulva-aikoinakaan jää veden alle, kasvillisuus valtaa ne. Näin erilaisten ympäristöjen monimuotoisuus samalla vähenee.
Allier'n luonnollisen virtausdynamiikan palauttamiseksi ja luontoympäristön suojelemiseksi eräät järjestöt ovat ryhtyneet ostamaan sen varrelta eroosion koettelemia alueita.[5]
Departementit ja jokivarren kaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier kulkee seuraavien departementtien kautta:
- Lozère, jossa se kulkee vain kahden kunnan alueella ennen saapumistaan Langognen läpi kuljettuaan Ardèchen departementin rajalle;
- Ardèche, jonka rajana se on aluksi Lozèren, alempana Haute-Loiren departementtia vastaan;
- Haute-Loire, jonka läpi Allier kulkee sen länsirajalta pohjoiskoilliseen Alleyrasin, Langeacin, Lavoùte-Chilacin, Briouden ja Auzonin kuntien kautta;
- Puy-de-Dôme, jossa se kulkee departementin länsirajalta koilliseen Brassac-les-Minesin, Auzat-sur-Allier'n, Issoiren, Coudesin, Cournon-Auvergnen ja Pont-du-Châteaun kuntien kautta kiertäen Clermont-Ferrandin noin 12 kilometrin päässä sen itäpuolitse;
- Allier, jonka läpi se kulkee etelästä pohjoiseen departementin itäosissa Saint-Yorren, Vichyn, Varennes-sur-Allier'n ja Moulinsin kuntien kautta;
- Nièvre, jonka lounaisrajana se on ensin Allier'n, myöhemmin Cherin departementtia vastaan ja jossa se yhtyy Loireen vastapäätä Marzytä viiden kilometrin päässä Neversistä lounaaseen; sekä
- Cher, jonka kaakkoisraja Nièvren departementtia vastaan kulkee lyhyen matkan Allier-jokea pitkin.
Allier'n ja Loiren yhtymäkohdassa kohtaavat toisensa seuraavat kaksi departementtia ja kolme kuntaa:
- Cuffy Allier'n länsi- ja Loiren etelärannalla eli kummankin joen vasemmalla rannalla Cherin departementissa,
- Gimouille Allier'n itä- ja Loiren etelärannalla Nièvren departementissa
- Marzy Loiren oikealla eli pohjoisrannalla Nièvren departementissa.
Sivujoet ja sivujokien sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Langouyrou (vasemmalta)
- Chapeauroux (vasemmalta)
- l'Ance du Sud (vasemmalta)
- Seuge (vasemmalta)
- Desges (vasemmalta)
- Cronce (vasemmalta)
- Senouire (oikealta)
- l'Alagnon (vasemmalta)
- Auzon (oikealta)
- Eau Mère (oikealta)
- Couze d'Ardes (vasemmalta)
- Couze Pavin (vasemmalta)
- Couze Chambon (vasemmalta)
- Veyre (vasemmalta)
- l'Auzon (vasemmalta)
- Joron (oikealta)
- Morge (vasemmalta)
- Buron (vasemmalta)
- Dore (oikealta)
- Sarmon (vasemmalta)
- Sichon (oikealta)
- Mourgon (oikealta)
- Valençon (oikealta)
- l'Andelot (vasemmalta)
- Sioule (vasemmalta)
- Luzeray (oikealta)
- Queune (vasemmalta)
- Burge (vasemmalta)
- Bieudre (vasemmalta)
Virtaama ja sen vaihtelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier'n valuma-alueella vallitsee melko runsassateinen meri-ilmasto. Sen virtaama on keskimäärin 144 m3/s, mutta vaihtelee huomattavasti eri vuodenaikoina. Virtaamaa sen ja Loiren yhtymäkohdassa Cuffyssä on seurattu 67 vuoden ajan (1955-2021).[4] Yhtymäkohta on 175 metrin korkeudella merenpinnasta.
Virtaama on yleensä suurimmillaan helmikuussa, keskimäärin 231 m3/s, ja pienimmillään elokuussa, keskimäärin noin 47 m3/s.[4] Pienimmillään virtaama saattaa olla jopa alle 20 m3/s, kun taas tulva-aikoina se saattaa ylittää 2000 m3. Tulvat aiheutuvat pitkistä runsassateisista ajanjaksoista, jotka syntyvät yleensä länsituulten vaikutuksesta ja joita esiintyy tavallisimmin aikana marraskuusta huhtikuuhun
Tulvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin vuorokautinen keskivirtaama on ollut 18. joulukuuta 1981, jolloin se oli 1510 m3. Suurin hetkellinen virtama taas on ollut 1390 m3 1. huhtikuuta 1983. Suurin veden korkeus on ollut 28. lokakuuta 1943, jolloin se oli 3,64 metriä keskimääräisen vedenpinnan yläpuolella.
Allier'ssa esiintyy kolmen tyyppisiä tulvia[6]:
- Valtamerelliset tulvat, joita tavallisimmin esiintyy talven lopulla tai kevään alussa. Ne aiheutuvat lännestä saapuvista runsaista sateista, joissa kaikki vesi ei imeydy maahan vaan osa siitä jää virtaamaan maata pitkin. Kevään alussa lumen sulaminen voi vahvistaa tätä ilmiötä. Esiintyessään tällaiset tulvat vaikuttavat Allier'n koko valuma-alueella.[6] ;
- Niin sanotut sevenniläiset tulvat, joita esiintyy syksyisin. Silloin Välimeren yllä syntyy usein lämpimiä ja runsasvetisiä pilviä, jotka liikkuvat pohjoiseen, kunnes ne törmäävät Sevennien vuoriin aiheuttaen rankkasateita. Joskus ne voivat tuulten ja ilmanpaineen vaihteluiden vaikutuksesta ylittääkin Sevennit, jolloin sateet tulevatkin vuorten pohjoispuolella, Allier'n yläjuoksun seudulla. Tällöin joessa syntyy lyhytaikaisia, mutta suuria tulvia, vaikka suurimmassa osassa joen valuma-aluetta ei sataisikaan.
- Suuret tulvat, jotka syntyvät molempien edellä mainittujen syiden vaikuttaessa samanaikaisesti. Tällaisia olivat erityisesti 1800-luvun suuret tulvat.[6].
Historialliset tulvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisista tulvista voidaan mainita:
- Vuoden 580 tulva. Gregorius Toursilainen kuvaili suurta tulvaa koko Keski-Galliassa mainiten, että vesi Loiressa, Allier'ssa ja niiden sivujoissa nousi korkeammalle kuin koskaan aikaisemmin, jolloin tulva hukutti suuren joukon lampaita ja tuhosi useita rakennuksia.[6].
- Vuosien 1400 ja 1750 välillä parikymmentä tulvaa, jotka tuhosivat siltoja Moulinsissa ja Vichyssä.[6].
- Vuoden 1790 tulva, jota pidetään huomattavimpana 300 vuoteen. Moulinsissa virtaaman arvioidaan olleen 5000 m3/s, ja vedenpinta Régemortesin sillan alla nousi 6,6 metriä.[6].
1800-luvulla Allier'ssa esiintyi viisi suurta tulvaa[6], joista kolme oli niin suuria, että sellaisia keskimäärin esiintyy vain kerran vuosisadassa (yli 3900 m3/s) ja kaksi muutakin olivat sitä lähellä:
- Vuoden 1835 tulva, jonka korkeus Régemortesin sillan alla oli 4,6 metriä[6]
- Vuoden 1846 tulva, jonka korkeus Régemortesin sillan alla oli 5,2 metriä[6]
- Vuoden 1856 tulva, kaikkein suurin, jonka korkeus Régemortesin sillan alla oli 5,4 metriä[6]
- Vuoden 1866 tulva, jossa virtaama oli 5,2 metriä ja veden korkeus Régemortesin sillan alla oli 5,2 metriä. Tulva tuhosi Belleriven sillan Vichyssä.[6]
- Vuoden 1875 tulva, jonka korkeus Régemortesin sillan alla oli 4,6 metriä.[6] au pont Régemortes.
Pienempiä tulvia samalla vuosisadalla esiintyi noin 15 kertaa.[6].
1900-luvulla yhtä suuria tulvia ei esiintynyt. Suurin oli vuoden 1943 tulva, jonka aikana joen virtaama oli 2500 m3 ja vedenpinnan korkeus Régemortesin sillan alla nousi 3,6 metriä. Pienempiä tulvia oli 1930-luvulla lähes joka vuosi[6].
Viimeisin huoattava tulva Allier'ssa oli vuonna 2003.[6] Silloin Vieille-Brioudessa mitattiin virtaamaksi 970 m3/s.
Sademäärä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuotuinen sademäärä Allier'n valuma-alueella on kekimäärin 318 millimetriä, mikä suunnilleen vastaa koko Ranskan keskiarvoa ja myös esimerkiksi Vienne-joen valuma-alueen vuotuiskeskiarvoa (319 millimetriä). Sekunnissa valuma-alueen kullekin neliökilometrille sataa keskimäärin 10,1 litraa vettä.
Loiren virtaama yhtymäkohdassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Välittömästi ennen Neversiä, jossa Allier laskee Loireen, Loiren keskimääräinen virtaama on hieman suurempi kuin Allier'n, nimittäin 170 m3/s, ja Loiren tämän yläjuoksun valuma-aluekin on hieman suurempi kuin Aller'n (17600 km2.
Loiren yläjuoksun virtaaman vuotuiset vaihtelut ovat hyvin samankaltaisia kuin Aller'nkin. Virtaama on keskimääräistä suurempi talvella ja keväällä, joulukuusta toukokuuhun saakka, ja suurimmillaan helmikuussa, kun taas pienimmillään virtaama on elokuussa.
Eläimistö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier'lla toisinaan tavattaviin nisäkkäisiin kuuluvat muun muassa nutriat ja majava. Huomattavimpia joessa esiintyvistä kaloista ovat taimen, harjus ja hauki.
Aikoinaan Allier'ssa esiintyi myös lohia, mutta ne ovat lähes kadonneet, koska Loireen on rakennettu useita patoja eivätkä ne enää pääse nousemaan jokeen. Patojen yhteyteen on tosin rakennettu kalaportaita, mutta lohet eivät ole sopeutuneet niihin. Lisäksi asiaan ovat vaikuttaneet lohen kutupaikkojen täyttyminen lietteellä, veden happipitoisuuden väheneminen, keskimääräisten lämpötilojen nousu ja luvaton kalastus. On kuitenkin ryhdytty toimenpiteisiin, jotta tämä kala, johon liittyvät tuhatvuotiset kulttuuriperinteet, saataisiin palautetuksi jokeen. Changeugesiin, Haute-Loiren departementtiin on perustettu kasvattamo, Conservatoire national du Saumon Sauvage, joka lohet on useiden vuosien ajan keinotekoisesti saatu lisääntymään, jotta nuoria yksilöitä voitaisiin istuttaa Allier'hen ja Loireen sekä Euroopan kalankasvattamoihin. Lohen kalastus Allier'ssa kiellettiin vuonna 1994.[7]
Länsi-Euroopan lohista Allier'n lohilla on pisin vaellusmatka.[7] Vuonna 2018 Vichyn kautta kulki 389 lohta, vaikka edeltävinä viitenä vuotena lukumäärä oli ollut keskimäärin 677.[7]. On arvoitu, että joen lohikannan säilymiseksi elinvoimaisena sinne pitäisi vuosittain vaeltaa vähintään 2000 yksilöä.[7] Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana niitä on enimmilläänkin, vuosina 2003 ja 2015, ollut vain 1200.[7]. Allier'n lohen suojeluyhdistyksen mukaan suurimpia vaikeuksia aiheuttavat Poutèsin pato Loiressa, uudelleenjärjestelyistä huolimatta, sekä Nièvressä sijaitseva Lorrainsien kynnys tai pato[8] Lisäksi lohia saalistavat joessa runsain määrin esiintyvät monnit sekä varsinkin Vichyn tienoille pesiytyneet merimetsot[7]
Padot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Allier'n poikki on rakennettu useita patoja, joista huomattavimpia ovat:
- Barrage de Naussac, joka rakennettiin vuosina 1976–1980 Lozéren departementtiin. Sen patoallas on Lac de Naussac, ja sen tehtävänä on ennen kaikkia ylläpitää Loiressa kesäisin tiettyä vähimmäisvirtaamaa, joka on välttämätön erityisesti Bellevillen ja Dampierren ydinvoimaloiden lauduttamiseksi.
- Barrage de Poutés, Allier'n koskiin vuonna 1941 rakennettu voimalaitospato.
- Pont de l'Europen sillan pato Vichyssä. Se rakennettiin vuonna 1963 Pont de l'Europe -sillan alapuolelle, jonka kanssa sillä on yhteiset pilarit. Sen patoallas tunnetaan nimellä Lac d'Allier. Se on korvannut siitä hieman ylävirtaan sijainneen Napoleon III:n rakennuttaman padon, joka oli käytössä vain kesäisin. Vuonna 2019 sen yhteyteen asennettiin turbiini sähkön tuottamiseksi.
- Lorrainsin pato tai kynnys Apremont-sur-Allierän ja Saincaize-Meaucen välissä. Sen tehtävänä on johtaa osa joen vedestä läheiseen kanavaan, Canal latéral de la Loire. Pato rakennettiin vuonna 2014 kokonaan uudestaan.
Allier'n ja Nièvren departementtien rajalle on suunniteltu Veudren patoa tulvien tasaamiseksi, mutta suunnitelma on hylätty ekologista syistä.
Vuonna 1895 Lozèren ja Haute-Loiren departementtine rajalle rakennettiin pato, Barrage de Saint-Étienne-du-Vigan, mutta se purettiin vuonna 1998 ekologisista syistä, koska se oli esteenä kalojen vaelluksille.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Résultats de la recherche (2B): Allier Diccionari deus noms pròpis. Congrès permanent de la lenga occitana. Arkistoitu 21.4.2021. Viitattu 21.4.2021.
- ↑ a b c d e f Jean-Michel Delaveau: Franchir l'Allier: À la découverte de 130 ponts, s. 10-11. Champetières: Éditions de la Montmarie, 2009. ISBN 9782915841381 (ranskaksi)
- ↑ L'Allier Sandre. Arkistoitu 20.4.2021. Viitattu 21.4.2021.
- ↑ a b c L'Allier à Cuffy [Pont du Guétin] DREAL Centre. Arkistoitu 26.5.2016. Viitattu 21.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ L’Allier : une rivière dont il faut préserver la dynamique ! frane-auvergne-environnement.fr. Viitattu 21.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Estelle Cournez: Sur les traces de l'Allier, histoire d'une rivière sauvage, s. 23–29. Tomacom; Conservatoire des espaces naturels de l'Allier, 2015. ISBN 978-2954589343
- ↑ a b c d e f Fabrice Mina: Pourquoi n'y a-t-il pas plus de saumons dans la rivière Allier? La Montagne, 28.2.2019.
- ↑ Jean Christophe Henriet: Barrage des Lorrains: 4,7 millions d'euros de travaux. Le Berry républicain, 21.10.2014.