Allghoi Khorkhoi

Allghoi Khorkhoi
Taiteilija Pieter Dirkxin näkymys Allghoi Khorkhoista.
Ominaisuudet
Tuntomerkit	Punainen, limainen keho, myrkyllinen iho, pitkät hampaat
Asuinpaikka	Gobin autiomaa, Mongolia
Kansanperinne
Kansanperinteen alkuperä	Mongolialaiset myytit
Infobox OKNimi-testi OK

Allghoi khorkhoi (mong. олгой-хорхой, olgoï-khorkhoï) eli kuolemankäärme on tappajamato, joka paikallisten tarujen mukaan elää Gobin autiomaassa, Etelä-Mongoliassa. Mongolian aikaisempi kommunistihallinto piti maan suljettuna tutkimusretkikunnilta ja kielsi taruolentona pitämänsä tappajamadon etsimisen. Madon nimi tarkoittaa suolimatoa.

Ensimmäinen englanninkielinen maininta madosta on eläintieteilijä Roy Chapman Andrewsin vuonna 1926 julkaistussa kirjassa On the Trail of Ancient Man, joka sisältää havaintoja hänen laajasta tieteellisestä tutkimusretkestään Mongoliaan. Ensimmäinen väitetty havainto on 1920-luvulta, jonka jälkeen on tullut useita satoja havaintokertomuksia. Eläintä kuvaillaan puolitoistametriseksi ja puna- ja tummatäpläiseksi. Sen kummassakin päässä on lonkeroita, mutta siltä puuttuvat ilmeisesti sekä silmät että suu.

Olento oleilee suurimman osan ajasta aavikon hiekassa, mutta kuuman kauden koittaessa se saattaa nousta maanpinnalle. Väitetään, että ihmisen tai eläimen tullessa kohdalle mato ponkaisee hiekasta ja tappaa tämän. Väitetään myös, että allghoi khorkhoi on mieltynyt ihmislihan makuun, mutta pystyy kukistamaan autiomaan suurimmankin eläimen, kamelin. Mato väijyy usein lähellä ihmisten telttamajoja eli jurttia. Erityisesti sitä houkuttaa keltainen väri. Tarina kertoo pojasta, joka leikki keltaisella lelulaatikolla kotijurtan vieressä. Tappajamato hiipi laatikkoon, ja kun poika kosketti sitä, se tappoi hänet. Pojan vanhemmat seurasivat käärmemäisiä jälkiä hiekassa ruumiin luota, mutta saivat myös surmansa, eikä heidän ruumiitaan koskaan löydetty.^lähde? Allghoi khorkhoin tappamistavasta ollaan erimielisiä. Joidenkin mielestä sillä on myrkkyä ja sähkölataus ruumiissaan, toiset sanovat sen ruiskuttavan keltaista, tappavaa happoa.

Aavikko- ja aroalueelta Dalanzadgadin seudulta on myös otettu kuvia eläimistä, joiden kuolinsyystä ei ole tietoa. Eläintieteilijät eivät kuitenkaan usko, että voi olla olemassa mato, joka ei kuivu aavikon kuumuudessa ja toisaalta palellu öiden kylmyydessä. He uskovat, että kyseessä voisi olla Afrikassa tavattavien kobralajien kaltainen käärme, joka pystyy sylkemään myrkkyä monen metrin päähän. Monet hiekassa elävät käärmeet ovat pienisuisia ja -silmäisiä, joten ne voivat äkkiä katsottuna näyttää suuttomilta ja silmättömiltä. On kuitenkin epätodennäköistä, että käärme pystyisi antamaan sähköiskuja hiekan alta.

Lähteet

• Tieteen Kuvalehti 13/1997, s. 63: artikkeli Mongolian kuolemankäärme