Allan Lahtinen

Allan Lahtinen
Henkilötiedot
Muut nimet	Allan Villehard Lahtinen
Syntynyt	11. lokakuuta 1894 Alavus
Kuollut	21. toukokuuta 1973 (78 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo	jääkäriluutnantti
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Allan Villehard Lahtinen (11. lokakuuta 1894 Alavus – 21. toukokuuta 1973) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja työnjohtaja. Hänen vanhempansa olivat työmies Heikki Lahtinen ja Greta Tusa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lilly Regina Kronqvistin kanssa (kuollut) ja uudelleen vuonna 1922 Hilma Kustaava Ruotsalaisen kanssa.

Opinnot

Lahtinen kävi kansakoulun ja rehumestarikurssin vuonna 1925 sekä 1. Divisioonan talousaliupseerikurssin vuonna 1936.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Lahtinen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 21. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Suomen sisällissota

Lahtinen saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin joukkuealiupseeriksi Suomen sisällissotaan 3. jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana otti osaa taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.

Sisällissodan jälkeinen aika

Sisällissodan jälkeen hän palveli edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3:ksi ja sitten Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi ensin koulutusaliupseerina, mutta määrättiin 15. heinäkuuta 1918 9. komppanian vääpeliksi, josta hänet siirrettiin 16. tammikuuta 1919 jälleen koulutusaliupseeriksi ja 1. huhtikuuta 1921 alkaen 3. pataljoonan kuormastovääpeliksi. Rykmentin rehuvaraston hoitajaksi hänet siirrettiin 1. syyskuuta 1928 ja l. toukokuuta 1934 alkaen rykmentin kuormastoaliupseeriksi.

Talvi- ja jatkosota

Talvisotaan Lahtinen osallistui 1. Prikaatin A-kolonnan johtajana 2. Armeijakunnan alueella, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi Kuormastokorjauskomppaniaan. Välirauhan ja Jatkosodassa hän toimi samassa tehtävässä.

Sotien jälkeinen aika

Sotien jälkeen hän toimi tilapäistehtävissä 2. Divisioonassa ja vuodesta 1945 alkaen työnjohtajana Autovarikolla sekä samoissa tehtävissä Keskusvarikko 9:ssä vuosina 1945 – 1946. Hän sai Korkeimmalta oikeudelta tuomion vuonna 1947 ja rangaistuksen kärsittyään hän toimi erilaisissa rakennus-, metsä- ja maanviljelystöissä. Hänet on haudattu Helsinkiin.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 2. toukokuuta 1918 Vääpeli 8. elokuuta 1918 Vänrikki 1940 Luutnantti 1942 Upseeriarvon menetys 1947		Vapaudenristi 4. lk. tammenlehvän kera Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali kultaristin kera Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.