Alkulukufunktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alkulukufunktio on matematiikan funktio, jolla lasketaan reaalilukua x pienempien tai yhtäsuurten alkulukujen lukumäärää.[1][2][3] Funktion merkintä on (Kaavassa π(x) ei viitata lukuun π.)

Funktion π(n) ensimmäiset 60 lukua.

1700-luvulla löysivät Gauss ja Legendre että

on hyvä approksimaatio alkulukufunktiolle; tarkemmin,

Tämä lauseke tunnetaan alkulukulauseena; se todistettiin 1800-luvun lopulla oikeaksi. Väite voidaan kirjoittaa yhtäpitävästi muodossa

jossa on logaritminen integraalifunktio.

Littlewoodin lause

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

John Littlewood todisti 1914 että on olemassa mielivaltaisen suuria lukuja x, joille

ja mielivaltaisen suuria lukuja x, joille

Tästä seuraa että erotuksen π(x) − li(x) merkki vaihtuu äärettömän usein.

Riemannin hypoteesi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riemannin hypoteesi on ekvivalentti seuraavaan kaavaan:

Riemannin hypoteesi siis antaisi alkulukufunktion antamalle arviolle alkulukujen määrästä huomattavasti nykyistä tiukemmat virherajat.

  1. A table of prime counts pi(x) to 1e16
  2. Algorithmic Number Theory, s. volume 1 page 234 section 8.8. MIT Press, 1996. ISBN 0-262-02405-5
  3. Prime Counting Function MathWorld.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Prime-counting function