Alkaioksen säkeistö

Alkaioksen säkeistö (Alkaioksen stroofi) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäkeistö. Se on saanut nimensä runoilija Alkaioksesta. Hänen lisäkseen sitä käyttivät muun muassa Sapfo sekä roomalaisessa runoudessa Horatius.

Kaava

Säkeistön kaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):

(hendekasyllabus alcaicus alc¹¹)

(hendekasyllabus alcaicus alc¹¹)

(enneasyllabus alcaicus alc⁹)

(dekasyllabus alcaicus alc¹⁰)

Esimerkkejä

Alkaios, fragmentin 326 alku:

ἀσυννέτημμι τὼν ἀνέμων στάσιν·

τὸ μὲν γὰρ ἔνθεν κῦμα κυλίνδεται,

τὸ δ᾽ ἔνθεν, ἄμμες δ᾽ ὂν τὸ μέσσον

νᾶϊ φορήμμεθα σὺν μελαίναι

χείμωνι μόχθεντες μεγάλωι μάλα·

πὲρ μὲν γὰρ ἄντλος ἰστοπέδαν ἔχει,

λαῖφος δὲ πὰν ζάδηλον ἤδη,

καὶ λάκιδες μέγαλαι κὰτ αὖτο·

asynnetēmmi tōn anemōn stasin·

to men gar enthen kyma kylindetai,

to d᾽ enthen, ammes d᾽ on to messon

naï forēmmetha syn melainai

kheimōni mokhthentes megalōi mala·

per men gar antlos istopedan ekhei,

laifos de pan zadēlon ēdē,

kai lakides megalai kat auto·

En tuulten suuntaa tuntea koito voi

päin hyöky vyöryy, tuolta ja täältä lyö.

Nyt meitä kantaa musta laiva

päin ajelehtien merta aavaa,

pois myrsky paiskoo, syöverin suuhun vie.

Jo tulva huuhtoo, lyö yli tuhtopuun;

jo rikki purjeet myrsky raastaa;

suuria vain repaleita roikkuu.

Horatius, Oodit, oodin Postumukselle alku:

Eheu fugaces, Postume, Postume,

labuntur anni nec pietas moram

rugis et instanti senectae

adferet indomitaeque morti,

Ah, vuosi vaihtuu, Postumus, Postumus,

pois aika vierii, hurskaus jaksa ei

vanhuutta vaihtaa eikä poistaa

kuoleman jäistä ja hyistä uhkaa.