Alien – kahdeksas matkustaja
| Alien – kahdeksas matkustaja | |
|---|---|
| Alien | |
 Elokuvan suomalainen juliste. |
|
| Ohjaaja | Ridley Scott |
| Käsikirjoittaja |
Dan O’Bannon Ronald Shusett[1] |
| Tuottaja |
Gordon Carroll David Giler Walter Hill |
| Säveltäjä | Jerry Goldsmith |
| Kuvaaja | Derek Vanlint |
| Leikkaaja |
Terry Rawlings Peter Weatherley |
| Pääosat |
Sigourney Weaver Tom Skerritt Veronica Cartwright Harry Dean Stanton John Hurt Ian Holm Yaphet Kotto |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö |
20th Century Fox Brandywine-Ronald Shushett Production |
| Levittäjä | |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto |
117 min (teatteriversio 1979) 116 min (erikoisversio 2003) |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 11 000 000 dollaria |
| Tuotto | 104 931 801 dollaria |
| Seuraaja | Aliens – paluu |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Alien – kahdeksas matkustaja (engl. Alien) on Ridley Scottin ohjaama tieteiskauhuelokuva vuodelta 1979 ja Alien-elokuvasarjan ensimmäinen osa. Elokuva voitti Oscar-palkinnon parhaista erikoistehosteista. Elokuvan alien-hirviön suunnitteli sveitsiläinen kuvataiteilija H. R. Giger, ja se kuuluu kauhuelokuvien tunnetuimpiin hirviöhahmoihin.
Alien uudisti lajityyppiä yhdistämällä scifiä ja psykologista trilleriä. Sen on myös sanottu poikenneen Star Trekin kaltaisesta ”kliinisestä scifistä” ja luoneen tieteiselokuvan lajityyppiin uudenlaisen synkän ja symbolisen ilmiasun.[1] Elokuvassa näkyy 1970-luvun lopun näkemys low tech -tulevaisuudesta. Vuonna 2003 elokuvasta julkaistiin ohjaajan versio.[2]
Elokuvien pohjalta on tehty myös pelejä ja kirjoja. Syksyllä 2014 julkaistiin selviytymiskauhu- ja hiiviskelypeli Alien: Isolation, joka sijoittuu 15 vuotta Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvan jälkeiseen aikaan.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]On vuosi 2122. Kaupallisen Weyland-Yutani-konsernin M-luokan tähtienvälisen malminkuljetusaluksen USCSS Nostromo keskustietokone vastaanottaa paluumatkallaan maahan hätäsignaalin Zeta 2 Reticulum -tähteä kiertävältä LV-426-planeetalta ja suuntaa sitä kohti herättäen samalla aluksen seitsemän henkisen miehistön pitkän matkan horrostilasta. Sukkula vaurioituu laskussa planeetalle ja samalla kun sitä korjataan, osa ryhmästä menee etsimään signaalin lähdettä. Aluksen tietokone analysoi signaalia ja saa selville sen olevan varoitus- eikä hätämerkki.
Ryhmä on kuitenkin kohdannut jo vieraan elämänmuodon, ja se kiinnittyy yhteen ryhmän jäsenistä. Ryhmällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuoda vieras eliö mukanaan alukseen pelastaakseen toverinsa. Pian havaitaan, että olennolla on täydellinen puolustusmekanismi. Kun tuntematonta eliötä yritetään poistaa ryhmän jäsenestä leikkauksen avulla, sen veri osoittautuu voimakkaaksi hapoksi, joka syövyttää avaruusaluksen metallinkin.
Painajainen alkaa, kun vieras olio purskahtaa ryhmän jäsenen rintakehästä ulos ja piiloutuu aluksen sokkeloihin. Pian kaikkien henki on vaarassa, kun peto kasvaa täyteen mittaansa ja alkaa yksitellen tappaa miehistöä. Myös joistakin miehistön jäsenistä paljastuu uusia asioita ja huomataan, ettei olento olekaan ainoa vaaratekijä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sigourney Weaver | … | Ripley |
| Tom Skerritt | … | Dallas |
| Veronica Cartwright | … | Lambert |
| Harry Dean Stanton | … | Brett |
| John Hurt | … | Kane |
| Ian Holm | … | Ash |
| Yaphet Kotto | … | Parker |
| Bolaji Badejo | … | Alien |
| Percy Edwards | … | Alienin ja facehuggerin ääniefektit |
| Helen Horton | … | Äiti (tietokoneen ääni) |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoittaja Dan O’Bannon sai elokuvaan vaikutteita aiemmista tieteiselokuvista, kuten ’Se’ toisesta maailmasta (1951) ja Mars – Kuoleman Planeetta (1958) sekä H.P. Lovecraftin pienoisromaanista Hulluuden vuorilla (1931). Dan O’Bannonin ja Ronald Shusettin käsikirjoitus valmistui nimellä Star Beast. Se ei kiinnostanut studioita ennen Tähtien sodan (1977) valtaisaa menestystä. Ennen kuvauksia Walter Hill, jonka oli alun perin määrä ohjata elokuva, kirjoitti elokuvan uusiksi ja kertoi vaihtaneensa päähenkilö Ripleyn sukupuolen naiseksi.[1]
H. R. Giger halusi alun perin luoda elokuvaa varten täysin uuden olennon, mutta Ridley Scott vaikuttui hänen aiemmista maalauksistaan Necronom IV ja Necronom V (1977). Scottin mukaan niissä esitetyt lievästi humanoidit olennot olivat juuri sellaisia, joita hän oli elokuvaa varten tavoitellutkin. Ohjaajan mukaan olennot kuvastivat uniikilla tavalla sekä kauheutta että kauneutta, ja hän halusi Gigerin viimeistelevän alienin niiden pohjalta. Dan O’Bannonin mukaan Gigerillä ja Scottilla oli niin samanlainen visio, että Gigerille sai antaa prosessissa täysin vapaat kädet.[4] Elokuvaa kuvattiin vuonna 1978, ja Giger palkattiin kuvauksiin valvomaan, että hänen maalauksensa muutettiin lavasteiksi oikealla tavalla.[5]
Joitain kohtauksia kuvatessa, kuten ruokailukohtausta, ohjaaja ei kertonut näyttelijöille, missä Alien milloinkin lymyili, tai mitä seuraavana tulisi tapahtumaan, kasvattaakseen näyttelijöiden reaktioiden aitoutta.[6]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Alien (tuotesarja)
Jatko-osat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aliens – paluu (1986)
- Alien 3 (1992)
- Alien – ylösnousemus (1997)
Esiosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prometheus (2012)
- Alien: Covenant (2017)
Dokumenttielokuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alexandre O. Philippe: Memory: The Origins of Alien (USA, 2019)
Myöhempi arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1995 Alien – kahdeksas matkustaja valittiin Yhdysvaltojen National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hirsch, Andreas J.: HR Giger. Köln: Taschen, 2021. ISBN 978-3-8365-8702-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kangassalo, Olli: Alien meinasi jäädä vatsaan – Scifi-klassikon synnytys oli tuskainen ja monimutkainen operaatio Yle. 3.4.2019. Viitattu 8.5.2023.
- ↑ Alien Quadrilogy. [DVD-julkaisu]. Los Angeles: 20th Century Fox Home Entertainment, Inc. 2003.
- ↑ http://www.alienisolation.com/game-info (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Hirsch 2021, s. 191
- ↑ Hirsch 2021, s. 493
- ↑ The Making of Alien's Chestburster Scene 13.10.2009. The Guardian. Viitattu 21.3.2013.
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alien – kahdeksas matkustaja Wikimedia Commonsissa
- Alien – kahdeksas matkustaja Internet Movie Databasessa (englanniksi)