Alfred de Musset

Alfred de Musset. Charles Landellen (1812-1908) maalaama muotokuva vuodelta 1854.

Alfred de Musset'n hauta Père-Lachaise-hautausmaalla Pariisissa.

Alfred Louis Charles de Musset (11. joulukuuta 1810 Pariisi – 2. toukokuuta 1857 Pariisi) oli ranskalainen romantiikan ajan prosaisti ja runoilija, joka tunnetaan etenkin näytelmistään.

Elämäkerta

Alfred de Musset syntyi ja kuoli Pariisissa. Hän pääsi yhdeksänvuotiaana Collège Henri-IV -kouluun, missä hän sai vuonna 1827 palkinnon latinan esseestään. Paul Foucherin, Victor Hugon langon, avustuksella hän aloitti 17-vuotiaana opiskelun Cénaclessa, Charles Nodierin kirjallisuussalongissa Bibliothèque de l'Arsenalilla. Kokeiltuaan lääketieteessä (hän ei pitänyt ihmisten leikkelemisestä), lakitieteessä, piirtämisessä, englannissa ja pianonsoitossa, hänestä tuli yksi ensimmäisistä romantiikan ajan kirjailijoista. 20-vuotiaana Musset'n kirjailijan maine veti jo vertoja hänen keikarin maineelleen.

Musset työskenteli Ranskan sisäministeriön kirjastonhoitajana heinäkuun vallankumouksesta 1830 helmikuun vallankumoukseen 1848 asti, jolloin hänet erotettiin. Tämän jälkeen, toisen keisarikunnan aikana, Musset'stä tuli Ranskan opetusministeriön kirjastonhoitaja. Hän sai kutsun Ranskan kunnialegioonaan (Légion d'honneur) 24. huhtikuuta 1845, samaan aikaan Balzacin kanssa. Kahden epäonnistuneen yrityksen jälkeen (1848 ja 1850) hänet valittiin Ranskan Akatemian (Académie française) jäseneksi vuonna 1852.

Musset'n ja George Sandin rakkaustarina 1833–1835 on kerrottu Musset'n näkökulmasta hänen omaelämäkerrallisessa romaanissaan, La Confession d'un Enfant du Siècle (1836; suom. Vuosisadan lapsen tunnustus), Sand puolestaan kertoi oman versionsa kirjassaan Elle et lui (1859). Elokuva Musset'n ja Sandin myrskyisestä suhteesta, Les enfants du siècle (suom. Vuosisadan rakkaustarina), valmistui vuonna 1999.

Alfred de Musset on haudattu Père-Lachaise-hautausmaalle Pariisiin.

Kritiikkiä

Ranskalainen runoilija Arthur Rimbaud suhtautui kriittisesti Musset'n tuotantoon. Rimbaud kirjoitti teoksessaan Lettres du Voyant, ettei Musset saavuttanut mitään, koska tämä "sulki silmänsä" näyiltään. Toisaalta Musset'n näytelmä Les Caprices de Marianne oli innoituksena ohjaaja Jean Renoirin elokuvalle La règle du jeu (suom. Pelin säännöt).

Teokset

Runoteoksia

• Comtes d'Espagne et d'Italie (1830)
• Premières poésies (1829–1835)
• Poésies nouvelles (mukaan lukien Les Nuits) (1835–1852)

Näytelmiä

• Les Caprices de Marianne, 1833
• On ne badine pas avec l'amour, 1834
• Lorenzaccio, 1834
• Barberine, 1835
• Un Caprice, 1837
• Il faut qu'une porte soit ouverte ou fermée, 1845

Romaaneja

• La Confession d'un enfant du siècle (1836)

Suomennettuja teoksia

• Musset, Alfred de: Yöt ja muita runoja. (Suomentanut Yrjö Kaijärvi. Delfiinikirjat. Delfiinipainoksen pohjana on 3., tarkistettu painos 1961) Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07191-2
• Musset, Alfred de: Gamiani eli kaksi rajatonta yötä. (Suomentanut Jaana Seppänen. Savukeitaan eroottiset klassikot I) Turku: Savukeidas, 2012. ISBN 978-952-268-033-4

Aiheesta muualla

• Lisää luettavaa aiheesta Alfred de Musset on Wikiaineistossa

Edeltäjä: Emmanuel Mercier Dupaty

Ranskan akatemian jäsen Tuoli 10 1852-1857

Seuraaja: Victor de Laprade