Alfred Karindi

Alfred Karindi vasemmaisimpana ja muut tarttolaisen koulukunnan säveltäjät: vasemmalta oikealle Eduard Tubin, Olav Roots, Heino Eller ja Karl Leichter.

Alfred Karindi (vuoteen 1935 Karafin; 30. toukokuuta 1901 Kõnnu – 13. huhtikuuta 1969 Tallinna) oli virolainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja.

Karindi opiskeli Tarton musiikkiopistossa vuodesta 1920 urkujensoittoa Johannes Kärtin johdolla. Hän valmistui samasta oppilaitoksesta Heino Ellerin sävellysoppilaana vuonna 1927. Vuonna 1931 hän valmistui Tallinnan konservatoriosta ulkopuolisena opiskelijana urkujensoitossa ja sävellyksessä. Hänen opettajiaan olivat August Topman ja Artur Kapp. Karindi toimi Tarton oppilaitoksissa musiikinopettajana vuodesta 1921 ja opetti vuosina 1928–1932 Tarton yliopistossa. Lisäksi hän opetti Tallinnan konservatoriossa vuosina 1940–1950 ja 1955–1969. Vuodesta 1944 hän oli siellä musiikin teorian laitoksen johtaja ja vuodesta 1946 professori. Karindin opiskelijoiden joukossa olivat Aime Tampere, Gennadi Podelski ja Ira Trilljärv. Vuonna 1950 Karindi joutui pidätetyksi; tämän jälkeen hän oli vuoteen 1954 vankileirillä Mordvassa.

Karindi työskenteli urkurina Tarton Maarja-kirkossa 1925–1929, Tarton yliopiston kirkossa 1929–1933 ja Tallinnan Kaarli-kirkossa 1933–1940 sekä 1948. Hän sai laajaa tunnustusta improvisaatiotaidoistaan. Karindi johti myös lukuisia kuoroja Tartossa ja Tallinnassa. Vuonna 1957 hän perusti oman kuoronsa, joka vuonna 1992 otti käyttöön nimen Alfred Karindi -sekakuoro. Tämän kuoron johtajana hän toimi kuolemaansa saakka. Säveltäjänä Karindin tuotanto koostuu enimmäkseen kuoro- ja urkuteoksista sekä yksinlauluista. Hän sävelsi kuitenkin myös orkesteriteoksia (kuten sinfonian), kamarimusiikkia ja kantaatteja. Lauluja Karindi teki sellaisten kirjoittajien kuin Anna Haavan, Kaarel Korsenin, Juhan Liivin, Villem Ridalan ja Karl Eduard Söötin sanoihin. Karindin urkusävellysten joukossa on muun muassa neljä sonaattia.

Karindi oli Viron säveltäjäliiton jäsen vuosina 1944–1950 ja jälleen vuodesta 1954. Hän sai tunnustuksia, kuten Viron sosialistisen neuvostotasavallan valtiopalkinnon (1948). Karindi on haudattu Tallinnan Metsäkalmistoon. Vuonna 1986 muistolaatta avattiin hänen synnyinpaikkaansa Kõnnun kylään.