Alfrēds Rubiks
| Alfrēds Rubiks | |
|---|---|
.png) Alfrēds Rubiks vuonna 2014. |
|
| Latvian kommunistinen puolue (LKP), ensimmäinen sihteeri | |
|
7.4.1990 – 10.9.1991
|
|
| Edeltäjä | Jānis Vagris |
| Riian kaupunginjohtaja | |
|
1984-1990
|
|
| Edeltäjä | Mečislavs Dubra |
| Seuraaja | Andrejs Inkulis |
| Latvian sosialistisen puolueen pj. | |
|
1999-2015
|
|
| Edeltäjä | Filips Stroganovs |
| Seuraaja | Vladimirs Frolovs |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. syyskuuta 1935 Daugavpils, Latvia |
| Tiedot | |
| Puolue |
Neuvostoliiton kommunistinen puolue (1958-1991) Latvian sosialistinen puolue (1999-) |
Alfrēds Rubiks (ven. Альфред Петрович Рубикс, Alfred Petrovitš Rubiks, s. 24. syyskuuta 1935 Daugavpils) on latvialainen entinen kommunistipoliitikko ja Neuvosto-Latvian viimeinen kommunistijohtaja. Latvian itsenäistyttyä ja liityttyä Euroopan unioniin Rubiks valittiin Euroopan parlamentin latvialaisjäseneksi vuosina 2009–2014.[1] Euroopan parlamentissa hän oli Euroopan yhtyneen vasemmiston ja Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmän jäsen.
Alfrēds Rubiks toimi Riian kaupunginjohtajana eli kaupungin toimeenpanevan komitean puheenjohtajana vuosina 1984–1990 ja oli näin kaupungin viimeinen neuvostomiehityksen aikainen kaupunginjohtaja. Hän oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon jäsen heinäkuusta 1990 puolueen kieltämiseen eli 6:nteen marraskuuta 1991 asti. Latvian kommunistisen puolueen johtajana vuonna 1991 hän vastusti Latvian itsenäisyyttä Neuvostoliitosta ja antoi julkilausuman, jossa määriteltiin pidätettävät Latvian itsenäisyyttä kannattavat poliitikot, mutta joutuikin itse 23. elokuuta 1991 vankilaan. Syynä oli hänen roolinsa Latvian hallituksen vastustamisessa ja yrityksesä kaataa se; toisaalta hän tuki elokuun 1991 vallankaappausyritystä.[2]
Jälleenitsenäistyneessä Latviassa sosialistipuolue asetti Rubiksin ehdokkaaksi vuoden 1996 Latvian presidentinvaalissa. Rubiks istui vaalin aikaan vankilassa kärsimässä rangaistusta vuoden 1991 tekemisistään. Hän hävisi istuvalle presidentille Guntis Ulmanisille. Rubiks vapautettiin marraskuussa 1997 hyvän käytöksen vuoksi,[3], ja hänestä tuli kommunistisen puolueen seuraajapuolueen, Latvian sosialistisen puolueen puheenjohtaja vuonna 1999.
Rubiks valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa vasemmistolaisen Harmoniakeskuksen listalta. EU-parlamentissa hän kuului Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto -ryhmään.[4] Vuonna 2015 Rubiks erosi puoluejohtajan tehtävästä Latvian sosialistipuolueen hävittyä vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa. Vuonna 2019 hänet erotettiin yhdessä Nils Ušakovsin kanssa Harmoniakeskuksen hallituksesta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Abgeordnete - Europäisches Parlament: Alfreds Rubiks - 7. Wahlperiode Europäisches Parlament. Viitattu 31.7.2023. (saksaksi)
- ↑ Omon-joukkojen terrori jätti hitaasti parantuvat haavat. Helsingin Sanomat, 13.9.1991, s. C 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.7.2023.
- ↑ Latvian kommunistijohtaja vapautui vankilasta. Helsingin Sanomat, 6.11.1997, s. C 1. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 31.7.2023.
- ↑ Right, Center parties win EP elections 10.6.2009. Baltic Times. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Politicians Ušakovs and Rubiks removed from the board of Harmony Centre 4.10.2019. Baltic Times. Viitattu 31.7.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alfrēds Rubiks Euroopan parlamentin jäsenet. Euroopan parlamentti.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
