Aleksei Isajev

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksei Isajevin kuva neuvostoliittolaisessa kirjekuoressa kuvituksena vuonna 1978.
R-11-ohjuksen moottori.

Aleksei Mihailovitš Isajev (ven. Алексе́й Миха́йлович Иса́ев, 24. lokakuuta 1908 Pietari – 10. kesäkuuta 1971 Moskova) oli neuvostoliittolainen raketti-insinööri.[1][2]

Aleksei Isajev alkoi toimintansa Leonid Duškinin alaisuudessa toisen maailmansodan aikana. Tuolloin suunnittelun tavoite oli rakettimoottoria käyttävä torjuntahävittäjälentokone. Koelentokone Bereznjak-Isajev BI-1 lensi 12 kertaa vuosina 1942–1945.[3]

Vuonna 1944 hän perusti oman suunnittelutoimistonsa (OKB), jonka tavoite oli kehittää nestemäistä ajoainetta käyttäviä rakettimoottoreita.[1] Valentin Gluško huomasi Isajevin rakettimoottoreiden kehittyneisyyden verrattuna Saksan V-2-ohjuksen raskaaseen moottoriin. Moottorin polttokammion rakenne keveni ja yksinkertaistui.lähde?

Isajev on kuitenkin tunnettu pienemmistä rakettimoottoreistaan. Vuonna 1951 hänen moottorinsa oli R-11 (Scud) ohjuksen ydin. Isajev suunnitteli KDU-414-radankorjausmoottorin Neuvostoliiton planeettaluotaimiin (Venera-1 - Venera-8, Mars 1) ja KTDU-425-moottorin uudempiin kuuluotaimiin (Luna -luotaimet).[1]

Isajev oli Neuvostoliiton tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen.lähde?

Isajevin mukaan on nimetty kraatteri Kuun pinnalta vuonna 1976.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c International Space Hall of Fame, Alexei M. Isayev New Mexico Museum of Space History. Viitattu 30.8.2018.
  2. ↑ Isayev Encyclopedia Astronautica. Viitattu 30.8.2018.
  3. ↑ Hellmuth, Walter: I. Le Bereznyak-Isayev BI Les avions-fusée Russes. 10.1.2005. Viitattu 30.08.2018.
  4. ↑ Isaev Gazetteer of Planetary Nomenclature. Viitattu 30.08.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksei_Isajev&oldid=21876995”