Aleksandr Baryšnikov
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Moskova 1980 | kuulantyöntö | |
 Pronssia |
Montréal 1976 | kuulantyöntö | |
| EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Praha 1978 | kuulantyöntö | |
| Sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Hopeaa |
Budapest 1983 | kuulantyöntö | |
| Pronssia |
München 1976 | kuulantyöntö | |
| Universiadit | |||
| Pronssia |
Moskova 1973 | kuulantyöntö | |
Aleksandr Georgijevitš Baryšnikov (ven. Александр Георгиевич Барышников, 11. marraskuuta 1948 – 15. syyskuuta 2024[1][2]) oli neuvostoliittolainen kuulantyöntäjä ja olympiamitalisti.[3] Hän työnsi ensimmäisenä virallisesti kuulaa tasan 22 metriä ja oli ensimmäisiä pyörähdystyylin menestyksekkäitä käyttäjiä.[4]
Baryšnikov alkoi harjoitella pyörähdystyyliä alkuvuonna 1972 valmentaja Viktor Aleksejevin johdolla.[4] Münchenin 1972 olympialaisissa hän työnsi karsinnassa tuloksen 18,65 m eikä selviytynyt loppukilpailuun.[3][5] Rooman EM-kilpailuissa 1974 hän sijoittui neljänneksi tuloksella 20,13 m[6]
Colombesissa 10. heinäkuuta 1976 Baryšnikov teki maailmanennätyksen 22,00 m. Ennätys pysyi hänen nimissään lähes kaksi vuotta.[7] Montréalin 1976 olympialaisissa hän työnsi loppukilpailun kolmannella kierroksella tuloksen 21,00 m ja neljännellä lähes yhtä pitkälle, 20,96 m. Hän sijoittui pronssille vain 3 cm hopeamitalisti Jevgeni Mironoville ja 5 cm kultamitalisti Udo Beyerille hävinneenä.[3][8]
Prahan EM-kilpailuissa 1978 Baryšnikov saavutti hopeaa tuloksella 20,68 m; alun perin hopealle sijoittunut Jevgeni Mironov hylättiin dopingtestin perusteella.[9] Moskovan 1980 olympialaisissa Baryšnikov teki toisella työntökierroksella tuloksen 21,08 m ja saavutti hopeaa.[3][10]
Sisäratojen EM-kilpailuissa Baryšnikov saavutti pronssia Münchenissä 1976 tuloksella 20,02 m sekä hopeaa Budapestissa 1983 tuloksella 20,44 m. Lisäksi hän sijoittui kuudenneksi Katowicessa 1975 tuloksella 18,80 m ja neljänneksi Milanossa 1978 tuloksella 19,95 m.[11]
Baryšnikov oli pituudeltaan 202-senttinen. Hän avioitui Montréalin olympialaisten jälkeen kuulantyönnön olympiavoittaja Nadežda Tšižovan kanssa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aleksandr Baryšnikovin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 6.4.2011. Viitattu 18.07.2009. (englanniksi)
- Butler, Mark (toim.): IAAF Statistics Handbook: Helsinki 2005, s. 471. IAAF, 2005. (englanniksi)
- Kluge, Volker: Olympische Sommerspiele, die Chronik III, s. 246, 471, 603, 698. Määritä julkaisija! ISBN 3-328-00741-5 (saksaksi)
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 122, 137. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-11-7
- European Athletics Yearbook 1995–1996, s. 124–132. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ушёл из жизни двукратный олимпийский призёр Александр Барышников Советский спорт. 16.9.2024. Viitattu 17.9.2024. (venäjäksi)
- ↑ Kanerva, Juha: Venäjän entinen ME-mies on kuollut Ilta-Sanomat. 16.9.2024. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c d Sports Reference LLC
- ↑ a b c Kluge, s. 603
- ↑ Kluge, s. 246
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 122
- ↑ Butler, s. 471
- ↑ Kluge, s. 471
- ↑ Siukonen & Ahola, s. 137
- ↑ Kluge, s. 698
- ↑ EAA, s. 124–132
