Aleksandr Barannikov

Alexandr Barannikov

Aleksandr Ivanovitš Barannikov (ven. Александр Иванович Баранников; 1858 – 18. elokuuta 1883) oli venäläinen vallankumouksellinen ja terroristi, joka oli yksi tsaari Aleksanteri II:n salamurhan tehneen Narodnaja Voljan (Kansan tahto) sotilasosaston johtajista.

Elämäkerta

Barannikov syntyi venäläiseen aatelisperheeseen ja sai sotilaallisen koulutuksen Orlovissa ja Pietarissa ensimmäisessä Pavlovskin sotilaskoulussa. Vuonna 1876 hän kuitenkin teeskenteli olevansa kuollut ja jätti viestin rehtorilleen ilmaistakseen halunsa liittyä propagandistina vallankumousliikkeeseen. Hän liittyi vuonna 1877 Zemlja i volja -puolueeseen. Barannikov asettui asumaan Nižni Novgorodin alueelle ja yritti värvätä paikallisia maanviljelijöitä liittymään vallankumoukselliseen liikkeeseen. Myöhemmin Barannikov palasi Pietariin ja oli yksi ensimmäisistä, jotka kannattivat ajatusta siitä, että vallankumouksellisten tulisi käyttää terroristisia taktiikoita saavuttaakseen tavoitteensa. Hän oli myös yksi Sergei Stepnjakin toteuttaman santarmipäällikön, kenraali Nikolai Mezentsovin, salamurhan järjestäjistä.

Barannikov oli yksi Narodnaja Voljan perustamiskonferenssin osallistujista, ja tämä konferenssi pidettiin Lipetskin kaupungissa kesäkuussa 1879. Hänelle myönnettiin paikka toimeenpanevassa komiteassa. Vuonna 1880 hän oli mukana tsaarin murhayrityksissä asettamalla miinan Moskova-Kurskin rautatien alle ja räjäyttämällä Kamennyn sillan Pietarissa. Tammikuussa 1881 hänet pidätettiin, ja hän joutui oikeudenkäyntiin maaliskuussa 1882. Lopulta hänet tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Barannikov menehtyi tuberkuloosiin Pietari-Paavalin linnoituksessa.

Henkilökuvaus

Narodnaja Voljan salaista kirjapainoa johtaneen Praskovja Ivanovskajan mukaan: "Radikaalipiireissä hänet tunnettiin oikeutetusti 'ritarina ilman pelkoa tai moitteita', vallankumouksen uskollisimpana sotilaana, joka oli aina tahdikas kaikissa asioissa ja erityisesti osoitti pettämätöntä herrasmiesmäistä asennetta naisia kohtaan."