Aleksander Sipelgas

Aleksander Sipelgas (24. kesäkuuta 1885 Pietari – 19. marraskuuta 1937 Rakvere, Viro) oli venäjän kielellä kirjoittanut virolainen kirjailija ja seikkailija joka asui Venäjän vallankumouksen jälkeen Suomessa ja viimeksi Virossa.

Suomessa emigranttina asunut Sipelgas oli mukana runoilija Eino Leinon aloitteesta vuonna 1920 perustetussa Pro Humanitate -klubissa, jonka jäsenet olivat Brondan kahvilaa kokoontumispaikkanaan pitäneitä suomalaisia ja ulkomaalaisia taiteilijoita. Klubin toiminta loppui keväällä 1921, kun paljastui, että sen kautta oli harjoitettu salakauppaa ja bolševikit olivat käyttäneet klubia hyväkseen vakoilutoiminnassa. Samassa yhteydessä Sipelgas karkotettiin Suomesta Viroon.^lähde? Sipelgas kirjoitti Brondan kahvilaan kokoontuneista boheemitaiteilijoista myös kirjan Ylä-Brondan ritarit.

Suomennettuja teoksia

• Punapää-Roosa: novelleja; venäjänkielisestä käsikirjoituksesta tekijän luvalla suomentanut Vilho Elomaa. Alfa, Helsinki 1920
• Golgatha : romaani Neuvosto-Venäjän elämästä ; venäjänkielisestä käsikirjoituksesta suom. Vilho Elomaa. V. Kososen kustannusliike, Helsinki 1921
• Kohtalon siivet: romaani; venäjänkielisestä käsikirj. tekijän luvalla suom. Vilho Elomaa. Alfa, Helsinki 1921
• Kun tähdet sammuvat: kertomuksia; tekijän luvalla käsikirj. suom. Vilho Elomaa. Gummerus 1922
• Punaisen auringon lapset: romaani Neuvosto-Venäjän elämästä. Edistysseurojen kustannus, Helsinki 1922
• Ylä-Brondan ritarit: kuvauksia Helsingin mustalaistaiteilijoista. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1923, uusintapainokset Lasipalatsin mediakeskus, Helsinki 2005, ntamo, Helsinki 2014

Nimimerkillä A. Olsjanski:

• En sovjetspion i Helsingfors. Söderström, Helsingfors 1930
  • (A. Olšanski). Neuvostovakoilijana Suomessa; ruotsinkielestä suomentanut Vappu Roos. WSOY 1941, 2. painos 1942