Aleksander Peczenik
Aleksander Peczenik (1937 – 2005) oli puolalais-ruotsalainen oikeusteoreetikko.
Peczenik syntyi Puolassa. Hänen akateeminen uransa alkoi Jagellon yliopistossa, jossa hänen oppi-isänään toimi kansainvälisesti tunnettu teoreetikko ja loogikko Kazimierz Opalek. Peczenik siirtyi Puolasta poliittisena pakolaisena Tanskaan vuonna 1969 ja edelleen Ruotsiin, jossa hän työskenteli ensin Tukholman yliopistossa ja sitten Lundin yliopistossa yleisen oikeustieteen professorina vuodesta 1975 alkaen. 1990-luvulla Peczenik nimitettiin myös Åbo Akademin dosentiksi.[1]
Peczenikin tärkeimpiin oikeusteoreettisiin teoksiin kuuluvat muun muassa Juridikens metodproblem (1974) ja Rätten och förnuftet (1986).[2] Hän oli kiinnostunut etenkin oikeudellisesta päättelystä tuomarin harkinnassa.[3] Peczenik teki paljon yhteistyötä suomalaisen Aulis Aarnion kanssa, jonka kanssa hän muun muassa kehitti suomalaisessa oikeustieteessä yleisesti hyväksytyn oikeuslähdeopin.[3][4] Peczenik myös toimi kansainvälisessä Bielefelder Kreis -tutkijaryhmässä.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aarnio, Aulis: Oikeutta etsimässä: Erään matkan kuvaus. Helsinki: Talentum, 2014.
- Siltala, Raimo: Oikeudellisen ajattelun perusteet - Pääsykoekirja 2/2010. Turku: Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010.
