Alda-1
| |
Alda-1
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N-(1,3-Bentsodioksol-5-yylimetyyli)-2,6-diklooribentsamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C15H11NCl2O3 |
| Moolimassa | 324.2 g/mol |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | ? |
Alda-1 on ihmisen mitokondrioiden aldehydidehydrogenaasin eli ALDH2:n entsyymitoimintaa spesifisesti tehostava aine.[1]
Alda-1 on tutkimuskemikaali. Sitä on ehdotettu muun muassa hoidoksi antabusreaktioon, joka ilmenee geneettisesti heikon ALDH2-toiminnan omaavilla ihmisillä heidän juodessa etanolia.[2]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisissä on monia ALDH2-alleeleita. Näistä alleeleista ALDH2*1 ja ALDH2*2 ovat tärkeimmät. Pääosa maailman väestöstä omaa kaksi ALDH2*1 alleelia, mutta Itä-Aasiasta peräisin olevista ihmisistä jopa 40%:lla näiden tilalla on ainakin yksi ALDH2*2.[2] ALDH2*2 heikentää etanolista kehossa muodostuneen asetaldehydin hapetusta etikkahapoksi. Siksi niillä, joilla yksi tai kaksi ALDH2*2-alleelia, etanolin juonnin yhteydessä muodostuu normaalia enemmän asetaldehydiä, jonka kertyminen kehoon aiheuttaa antabusreaktion.[3]
Alda-1 toimii in vitro ja in vivo. Se tehostaa ihmisten ALDH2*1-alleelin toiminnan noin 2.1-kertaiseksi ja ALDH2*2:n jopa 11-kertaiseksi.[2] Neljä Alda-1:tä sitoutuu allosteerisesti ALDH2-homotetrameeriin, joka saa ALDH2:n muun muassa sitomaan helpommin entsyymitoimintaansa vaaditun NAD+:n.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alda-1:n kehittivät Chen ja kollegat vuonna 2008.[2][1] Alda-1 on ensimmäinen aine, jonka tiedetään aktivoivan jotakin aldehydidehydrogenaasia.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b X Ma et al: Aldehyde dehydrogenase 2 activation ameliorates CCl4‐induced chronic liver fibrosis in mice by up‐regulating Nrf2/HO‐1 antioxidant pathway. Journal of Cellular and Molecular Medicine, 2018, 22. vsk, nro 8, s. 3965–3978. PubMed:29799157 doi:10.1111/jcmm.13677 ISSN 1582-1838 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d C Chen et al: An activator of mutant and wildtype aldehyde dehydrogenase reduces ischemic damage to the heart. Science, 2008, 321. vsk, nro 5895, s. 1493–1495. PubMed:18787169 doi:10.1126/science.1158554 ISSN 0036-8075 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b M Mittal et al: A critical assessment of the potential of pharmacological modulation of aldehyde dehydrogenases to treat the diseases of bone loss. European Journal of Pharmacology, 2020, 886. vsk, nro 173541. PubMed:32896553 doi:10.1016/j.ejphar.2020.173541 ISSN 1879-0712 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ C Chen et al: Targeting aldehyde dehydrogenase 2: new therapeutic opportunities. Physiological Reviews, 2014, 94. vsk, nro 1, s. 1–34. PubMed:24382882 doi:10.1152/physrev.00017.2013 ISSN 0031-9333 Artikkelin verkkoversio.