Albert Herring
Albert Herring on Benjamin Brittenin säveltämä kolminäytöksinen koominen ooppera. Sen libreton on kirjoittanut Eric Crozier Guy de Maupassantin novellin Le Rosier de Madame Husson pohjalta. Teos sai ensiesityksensä 20. heinäkuuta 1947 Glyndebournessa säveltäjän itse johtaessa The English Opera Groupia. Ooppera kestää noin kaksi ja puoli tuntia. Sen orkesterina on 12 soittajan kamariorkesteri, johon kuuluu huilu (myös alttohuilu ja piccolo), oboe, klarinetti (myös bassoklarinetti), fagotti, käyrätorvi, kaksi viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso, harppu ja lyömäsoittaja. Lisäksi piano säestää resitatiivit.[1]
Vantaan ooppera esitti teosta 1990-luvun lopulla Kari Heiskasen ohjauksena nimellä Albert Silli. Suomen Kansallisooppera toi Albert Herringin viimeksi näyttämölle vuonna 2010 Pertti Sveholmin ohjaamana.[2] Se on esittänyt teosta myös vuosina 1960–1961 ja 1984–1986.[3]
Roolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lady Billows, sopraano
- Florence, hänen taloudenhoitajansa, altto
- Miss Wordsworth, koulun johtajaopettajatar, sopraano
- Mr. Gedge, pastori, baritoni
- Mr. Upfold, pormestari, tenori
- Mr. Budd, poliisipäällikkö, basso
- Sid, teurastaja, baritoni
- Albert Herring, tenori
- Nancy Waters, leipurin tytär, mezzosopraano
- Mrs. Herring, Albertin äiti, mezzosopraano
- Emmy, Cis ja Harry, lapsia[1]
Tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teoksen tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Loxfordin kaupunkiin East Suffolkin kreivikunnassa huhti-toukokuussa vuonna 1900. Kaupungin silmäätekevät ja moraalinvartijat kokoontuvat Lady Billowsin luo valitsemaan jokakeväistä Kevään impeä. Käy ilmi, että kaikki seudun nuoret neidot ovat tehtävään käytökseltään sopimattomia, ja hätäratkaisuksi keksitään vihanneskauppiaan ujo poika Albert Herring, jota pidetään kilttinä mutta hieman yksinkertaisena. Albertin kunniaksi järjestetään juhlat. Siellä hän maistaa ensi kerran rommia, jota nuoret rakastavaiset Sid ja Nancy ovat piloillaan sujauttaneet hänen juomaansa. Humaltunut Albert päättää lähteä juhlien jälkeen omille teilleen ja tuhlaa suuren osan saamistaan palkintorahoista juopotteluun ja muihin paheisiin. Koko kaupunki etsii Albertia luullen hänen joutuneen jonkin rikoksen tai onnettomuuden uhriksi, ja närkästys on suuri, kun Albert vihdoin palaa harharetkiltään. Albert itse ja muut nuoret ovat riemuissaan, kun hän on aikuistunut ja päässyt vapaaksi äitinsä talutusnuorasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Rudolf Kloiber, Wulf Konold, Robert Maschka: Handbuch der Oper, s. 70–72. Bärenreiter-Verlag, 2002. ISBN 3-423-32526-7 (saksaksi)
- ↑ Kauden piristysruiske, Keskisuomalainen 20.02.2010. Viitattu 4.10.2016.
- ↑ Albert Herring, Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 4.10.2016.