Albert Costa
| Albert Costa | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Lleida [1] |
| Tennispelaaja | |
| Pituus | 180 cm |
| Paino | 78 kg |
| Kätisyys | oikeakätisyys |
| Ammattilaisena | – |
| Palkintorahat | 7 685 228 USD |
| Kaksinpeli | |
| Paras sijoitus | 6 () |
| Voitot/tappiot | 385–273 |
| Nelinpeli | |
| Paras sijoitus | 102 () |
| Voitot/tappiot | 30–57 |
| Aiheesta muualla | |
| ITF | |
| ATP | |
Albert Costa Casals (s. 25. kesäkuuta 1975 Lleida, Katalonia) on espanjalainen entinen tennispelaaja. Hänen uransa suurin voitto oli Ranskan avointen kaksinpelin mestaruus vuodelta 2002.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Costa alkoi pelata tennistä viiden vuoden iässä. Juniorivuosinaan hän ylsi vuonna 1993 Ranskan avointen poikien kaksinpelin loppuotteluun, jossa hän hävisi maanmiehelleen Roberto Carreterolle. Hän aloitti ammattilaisuransa myöhemmin samana vuonna.
Vuonna 1994 Costa voitti kaksi haastajatason massakenttäturnausta, vuoden alussa Mar del Platassa Argentiinassa ja kesällä Torinossa Italiassa, ja teki debyyttinsä kolmen Grand Slam -turnauksen, Ranskan avointen, Wimbledonin tennisturnauksen ja Yhdysvaltain avointen kaksinpelin pääsarjassa. Hänen ensimmäinen ottelunsa Ranskan avoimissa oli ykkössijoitettua Pete Samprasia vastaan, joka voitti ottelun suoraan kolmessa erässä.
Syyskuussa 1994 Costa nousi ensimmäisen kerran ATP:n kaksinpelin maailmanlistan 50:n kärkeen. Kauden päätteeksi hänet nimettiin ATP-kiertueen vuoden tulokkaaksi.
Kaudet 1995–1998
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Costa otti vuonna 1995 Kitzbühelissä ensimmäisen ATP-tason turnausvoittonsa. Massalla pelatun turnauksen loppuottelussa hän kaatoi Itävallan Thomas Musterin viiden erän kamppailun jälkeen. Aiemmin samana vuonna hän oli kohdannut Musterin kahdesti, Estorilin massakenttäturnauksen loppuottelussa ja Ranskan avointen puolivälierissä, ja hävinnyt. Estorilin turnauksen lisäksi hän oli myös Casablancan turnauksen loppuottelun häviävänä osapuolena. Costa nousi kaksinpelin maailmanlistan 30:n kärkeen ensi kerran kesäkuussa 1995 ja oli kauden aikana parhaimmillaan sijalla 21.
Kaudella 1996 Costa vei voiton kolmessa turnauksessa, Gstaadissa, San Marinossa ja Bournemouthissa, jotka kaikki pelattiin massalla, ja kärsi loppuottelutappion kahdessa turnauksessa, Monte Carlon Mercedes-Benz Super 9 -sarjaan (nykyisin ATP Masters Series) kuuluneessa turnauksessa ja Dubaissa kovalla kentällä pelatussa turnauksessa. Dubain turnaus on ainoa kovalla alustalla pelattu kaksinpeliturnaus, jonka loppuottelussa hän ammattilaisurallaan pelasi. Vuoden 1996 alussa Costa pelasi ensimmäisen kerran Australian avoimissa ja heinäkuussa hän pelasi ensimmäisessä olympiaturnauksessaan, jossa hän putosi toisella kierroksella. Costa oli vuonna 1996 kaksinpelin maailmanlistalla korkeimmillaan sijalla 13.
Vuonna 1997 Costa otti kaksi turnausvoittoa, Barcelonassa ja Marbellassa, ja oli osa Espanjan voittoisaa World Team Cup -joukkuetta. Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Australian avoimissa, joissa hän pääsi puolivälieriin, joissa Pete Sampras voitti hänet viiden erän jälkeen. Huhtikuussa 1997 hän nousi maailmanlistan kymmenen kärkeen, sijalle yhdeksän, jolla hän pysyi yhden viikon. Sijoitus oli vuoteen 2002 asti hänen parhaansa. Kaudella 1998 Costa voitti niin ikään kaksi turnausta, Kitzbühelissä ja Hampurissa. Hampurin toukokuinen turnaus. jonka loppuottelussa hän voitti maanmiehensä Àlex Corretjan, on ainoa Masters-sarjan turnaus (silloin vielä Mercedes-Benz Super 9 -sarjan), jonka hän urallaan voitti. Costa ylsi myös Rooman Super 9 -turnauksen loppuotteluun, mutta ei pystynyt pelaamaan Marcelo Ríosia vastaan loukkaantumisen vuoksi, ja Bournemouthin turnauksen loppuotteluun.
Kaudet 1999–2002
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 1999 Costa voitti kolme ATP-turnausta, Estorilissa, Gstaadissa ja Kitzbühelissä. Nämä olivat hänen viimeiset turnausvoittonsa ennen vuotta 2002. Syyskuussa 2000 hän saavutti maalleen pronssia Sydneyn olympialaisten nelinpelissä Álex Corretjan kanssa. He hävisivät välierissä isäntämaan Todd Woodbridgelle ja Mark Woodfordelle ja voittivat pronssiottelussa Etelä-Afrikan David Adamsin ja John-Laffnie de Jagerin luvuin 2–6, 6–4, 6–3. Samana vuonna hän oli voittamassa Espanjan ensimmäistä Davis Cupin mestaruutta. Kauden kaksinpeliturnauksista hän pelasi kolmen välierissä ja Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Ranskan avoimissa, joissa hän eteni puolivälieriin.
Costan vuoden 2001 parhaita tuloksia olivat loppuottelupaikka Kitzbühelissä ja välieräpaikka Hampurissa. Syksyn Yhdysvaltain avoimissa hän pääsi neljännesvälieriin, pitemmälle kuin minään muuna vuonna. Hänen kauden 2002 alun parhaita saavutuksiaan olivat loppuottelupaikka Barcelonassa ja yltäminen neljännesvälieriin Australian avoimissa. Ranskan avoimissa touko-kesäkuussa Costa yllätti ensin voittamalla neljännesvälierissä turnauksen kolminkertaisen voittajan ja hallitsevan mestarin Gustavo Kuertenin suoraan kolmessa erässä. Puolivälierissä hän voitti Guillermo Cañasin viiden erän jälkeen ja välierissä Álex Corretjan neljässä erässä. Loppuottelussa hän sai vastaansa toisen maanmiehensä Juan Carlos Ferreron, jota pidettiin ottelun ennakkosuosikkina. Costa voitti kuitenkin mestaruuden selvin luvuin 6–0, 6–1, 4–6, 6–3. Voitto nosti hänet kaksinpelin maailmanlistan kymmenen kärkeen ja 22. heinäkuuta, Amersfoortin turnauksen loppuottelupaikan jälkeen, hän nousi viikoksi listan sijalle kuusi, mikä jäi hänen uransa parhaaksi sijoitukseksi.
Kaudet 2003–2006
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan avointen voitto jäi Costan uran viimeiseksi kaksinpelin turnausvoitoksi. Kaudella 2003 hän menestyi parhaiten Miamin Masters-turnauksessa ja Ranskan avoimissa, joissa hän eteni välieriin. Ranskan avoimissa 2003 neljä Costan voittamista viidestä ottelusta kesti täydet viisi erää. Välierissä hän kohtasi edellisvuotisen loppuotteluvastustajansa Ferreron, joka voitti ottelun suoraan kolmessa erässä ja eteni lopulta turnauksen voittoon. 26. toukokuuta julkaistulla maailmanlistalla Costa oli viimeisen kerran listan kymmenen kärjessä.
Kaudella 2004 eteneminen välieriin Rooman Masters-turnauksessa oli Costan paras saavutus ja kaudella 2005 kaksinpelissä välieräpaikat Dohassa ja Valenciassa ja nelinpelissä Dohan turnauksen voitto Rafael Nadalin kanssa. Dohan turnausvoitto on Costan ainoa nelinpelissä.
Costa päätti ammattilaisuransa kauteen 2006. Viimeiset ottelunsa hän pelasi huhtikuussa Barcelonassa 30-vuotiaana. Viimeisen voittonsa hän otti turnauksen toisella kierroksella Dominik Hrbatýa vastaan ja viimeisen ottelunsa hän pelasi turnauksen neljännesvälierissä Juan Carlos Ferreroa vastaan, joka voitti luvuin 6–1, 5–7, 7–5.
Uran yhteenveto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albert Costa voitti ammattilaisurallaan 12 kaksinpelin ATP-turnausta, kaikki massakenttäturnauksia, ja yhden kovalla alustalla pelatun nelinpeliturnauksen. ATP:n kaksinpelin maailmanlistalla hän oli parhaimmillaan kuudes (heinäkuussa 2002) ja nelinpelin listalla 102. (tammikuussa 2004).
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Costa avioitui Cristina Venturan kanssa vuonna 2002 viisi päivää Ranskan avointen voittonsa jälkeen. Álex Corretja toimi Costan bestmanina. Costalla ja Venturalla on kaksi lasta, kaksoset Claudia ja Alma, jotka syntyivät huhtikuussa 2001.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Albert Costa ATP:n sivuilla (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albert Costa Wikimedia Commonsissa
- ↑ a b Bud Collins, The Bud Collins History of Tennis, New York, New Chapter Press, , 2. painos (ISBN 978-0-942257-70-0, OCLC 456175786), s. 687. Tieto on haettu Wikidatasta.
