Albano Carrisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albano Carrisi

Albano Carrisi (s. 20. toukokuuta 1943 Cellino San Marco, Brindisi, Italia) on italialainen muusikko. Hän tuli tunnetuksi eritoten popduosta Al Bano & Romina Power. Carrisi on käyttänyt myös taiteilijanimeä Al Bano.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eteläitalialaiseen talonpoikaisperheeseen syntynyt Albano Carrisi muutti 16-vuotiaana Milanoon ja teki siellä muun muassa tarjoilijan töitä sikäläisten merkkihenkilöiden suosimassa ravintolassa, jossa hän tutustui uusia musikaalisia kykyjä metsästäneeseen "Clan Celentanoon". Tutustuminen vei Carrisin laulajan uralle. Hänen ensimmäinen levytyksensä, "La strada", julkaistiin 1965. Vuonna 1967 auringonvalon näki hänen ensimmäinen suuri menestyskappaleensa, "Nel sole". Sitä seurasivat "L'oro del mondo" sekä Mikis Theodorakisin sanoittama "Il ragazzo che sorride". "Nel sole" poiki samannimisen elokuvan, jonka pääosaa Carrisi tulkitsi vastanäyttelijänään nuori Romina Power. Heidän välilleen leimahti rakkaus, joka johti avioliittoon 26. heinäkuuta 1970, vaikka molempien perheet vastustivat aietta. Pariskunnalle syntyi neljä lasta (s. 1970, 1973, 1985 ja 1987). Lapsista vanhin, Ylenia Carrisi katosi New Orleansissa Yhdysvalloissa hämärissä olosuhteissa 6. tammikuuta 1994.

Albano Carrisin ensimmäinen yhteislevytys Romina Powerin kanssa on Storia di due innamorati, joka julkaistiin 1970. Vuonna 1972 julkaistiin single "Taca Taca Banda", jolla olivat mukana myös Carrisin veli Franco sekä Powerin sisko Taryn. 1970-luvun kuluessa Carrisi teki soololevytysten ohella yhteislevytyksiä puolisonsa kanssa. 1980-luvulla hän levytti lähes ainoastaan Powerin kanssa. Lauluduo Al Bano & Romina Power tuli tunnetuksi suurimmassa osassa Eurooppaa. Vuonna 1996 Albano Carrisi esiintyi Sanremon laulufestivaaleilla pitkästä aikaa yksin kappaleenaan "È la mia vita".

Vuonna 1997 Carrisi siirtyi jälleen soolouralle, tuolloin ilmestyi albumi Verso il sole, jota seurasi Ancora in volo vuonna 1999. Ylenia Carrisin katoamisen jälkeen avioliitto Carrisi-Power alkoi rakoilla ja pari päätyi avioeroon 1999. Vuodet 2001–2005 Carrisi asui yhdessä televisiopersoona Loredana Leccison kanssa. Parille syntyi kaksi lasta (s. 2001 ja 2002). Vuonna 2006 Carrisilta ilmestyi omaelämäkerta È la mia vita, jossa hän ei mainitse lainkaan Romina Poweria sen paremmin kuin Loredana Leccisoakaan. Heitä varten kirjassa on varattu kaksi tyhjää sivua.

Vuonna 2007 Carrisi osallistui Sanremon laulufestivaaliin kappaleella "Nel perdono", joka on Yari Carrisin ja Renato Zeron (Renato Fiacchini) käsialaa. Hän sijoittui toiseksi kilpailun voittaneen Simone Cristicchin jälkeen.

Vuonna 2013 Carrisi esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti entisen aviopuolisonsa Romina Powerin kanssa sitten vuoden 1997. Sittemmin Carrisi ja Power ovat esiintyneet satunnaisesti duona vanhojen menestyssävellystensä kera.

Vuonna 2019 Ukraina epäsi Carrisilta pääsyn maahan ja julisti hänet persona non grataksi, sillä se katsoi Carrisin tukeneen Venäjän miehitystä Krimillä.[1] Myös Azerbaidžan on julistanut hänet persona non grataksi.

Kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan 2022, Carrisi antoi turvapaikan kolmelle ukrainalaiselle pakolaiselle ja luonnehti Vladimir Putinin toimia suureksi virheeksi.[2]

Diskografia (sooloalbumit)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nel sole (1967)
  • Il ragazzo che sorride (1968)
  • Pensando a te (1969)
  • A cavallo di due stili (1970)
  • Gigantes de la canción (1970)
  • Al Bano 1972 (1972)
  • Su cara, su sonrisa (1973)
  • Antologia (1974)
  • Si tú estás...hay amor (1978)
  • Concerto classico (1997)
  • Il nuovo concerto (1998)
  • Ancora in volo (1998)
  • Volare (1999)
  • Grazie (1999)
  • Canto al sole (2001)
  • Carrisi canta Carruso (2002)
  • La mia Italia (2004)
  • Buon natale (2004)
  • Le radici del cielo (2005)
  • Il mio Sanremo (2006)
  • Amare è bella (2006)
  • Cercami nel cuore della gente (2007)
  • L'amore è sempre amore (2009)
  • Amanda è libera (2011)
  • Di rose e di spine (2017)

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nel sole (1967) (Carlo Carrera)
  • Il ragazzo che sorride (1968) (Giorgio)
  • L'oro del mondo (1968) (Carlo Carrera)
  • Il suo nome è Donna Rosa (1969) (Andrea)
  • Pensando a te (1969)
  • Mezzanotte d'amore (1970)
  • Angeli senza paradiso (1970) (Franz Schubert)
  • Champagne in paradiso (1983)
  • Poveri ma ricchi (2016)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Al Bano & Romina Power Official Fan Club -lehdet joulukuu 1995 ja maaliskuu 1997

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Albano_Carrisi&oldid=22742465”