Alas maaseudulle -kampanja
Ylös vuorille ja alas maaseudulle -kampanja (yksink.: 上山下乡运动; perint.: 上山下鄉運動; pinyin: Shàngshān xiàxiāng yùndòng) oli Kiinassa kulttuurivallankumouksen myöhäisvaiheessa käynnistetty joukkokampanja, jonka yhteydessä kaupunkien opiskelijanuoriso karkotettiin asumaan maaseudulle alkeellisiin oloihin.
Kiinan kommunistisen puolueen johto antoi lokakuussa 1967 määräyksen, jonka mukaan ”koulutetun nuorison” olisi muutettava ”ylös vuorille ja alas maaseudulle”, jossa heidän tulisi ”tarttua vallankumoukseen ja edistää tuotantoa”. Määräyksen tosiasiallisena tarkoituksena oli hajottaa väkivaltaisesti riehuneet punakaartit, jotka toimivat pääosin kaupungeissa. Kansan vapautusarmeija määrättiin toimeenpanemaan käskyä. Alkuvaiheessa jotkut lähtivät vapaaehtoisesti seikkailunhalusta tai uskollisuudesta puhemies Mao Zedongille. Kun vapaaehtoiset lähdöt vähenivät, aloitettiin kesällä 1968 systemaattiset karkotukset. Kampanjan aikana maaseudulla karkotettiin kaikkiaan noin 17–20 miljoonaa nuorta. Karkotukset koskivat sekä miehiä että naisia, eikä niille ei määrätty päättymisaikaa. Käytännössä kaikki vuosina 1966 ja 1967 oppilaitoksista valmistuneet opiskelijat ja kaikki entiset punakaartilaiset määrättiin karkotettaviksi. Pieniä määriä komennettiin maaseudun sijasta töihin kaupunkien tehtaisiin.[1]
Maaseudulla nuoret joutuivat tekemään raskaita maatöitä ja elämään alkeellisissa oloissa Kiinan maatyöläisten tavoin. Maalaiset eivät ottaneet heitä innolla vastaan, sillä he olivat yleensä taitamattomia maatöissä. Monet ajautuivat katkeruuteen ja kyynisyyteen. Osa karkotetuista onnistui 1970-luvun alussa pääsemään takaisin kaupunkeihin.[1]
Vuodesta 1968 alkaen myös kolme miljoonaa kommunistisen puolueen kaaderia ja kulttuurihenkilöä määrättiin maaseudulle perustettuihin ”toukokuun seitsemännen päivän kaaderikouluihin”, joissa he joutuivat raskaisiin maatöihin vaatimattomissa oloissa. Nämä karkotukset olivat kuitenkin määräaikaisia, yleensä vuoden mittaisia, ja karkotusajalta maksettiin palkkaa.[1]