Alam Halfan taistelu
| Alam Halfan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa läntisen aavikon taisteluita Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa | |||||||
.png) Kartta taistelun kulusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 910 kaatunutta ja haavoittunutta |
1 750 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
Alam Halfan taistelu oli 30. elokuuta – 4. syyskuuta 1942 käyty taistelu hyökkäävien saksalaisten ja italialaisten joukkojen, sekä puolustavien brittien ja uusiseelantilaisten joukkojen välillä toisen maailmansodan Pohjois-Afrikan rintamalla. Akselivaltojen joukkoja komensi Erwin Rommel ja brittejä Bernard Montgomery. Britit saivat tietää Rommelin hyökkäysaikeista etukäteen Ultra-tiedustelun lukiessa saksalaisten Enigma-salauslaitteella salattuja radiosanomia ja Montgomery saattoi valmistella loukun Rommelin joukoille Alam Halfan matalan kukkulan alueella saksalaisten tulevalla hyökkäyssuunnalla. Hyökkäävät saksalaiset törmäsivät ensin tiheään miinakenttään ja liittoutuneiden puolustusasemiin Alam Halfassa, mikä sai Rommellin luopumaan hyökkäyksestä ja palaamaan asemiinsa.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taisteluja Pohjois-Afrikassa oli käyty vuodesta 1940 alkaen ja vuoteen 1942 mennessä sotaonni oli kääntynyt akselivaltioiden eli Saksan ja Italian puolelle. Erwin Rommelin komentamat akselivaltojen joukot etenivät aina Egyptiin saakka, jossa ne uhkasivat Suezin kanavaa ja Lähi-idän öljylähteitä. Bernard Montgomeryn komentamat kansanyhteisön puolustavat joukot saavuttivat kuitenkin merkittävän edun akselivaltoihin nähden. Brittien Ultra-tiedustelu kykeni lukemaan saksalaisten Enigma-salauslaitteella salattuja radiosanomia ja saksalaisten aikeista Alam Halfassa saatiin tietää ennen hyökkäyksen alkua elokuussa 1942. Montgomery saattoikin valmistella puolustusasemiaan saksalaisten hyökkäysalueella. Alam Halfa oli omaa aluettaan hallitseva matala kukkula Montgomeryn puolustusasemien eteläosassa. Montgomery halusi houkutella saksalaiset omien tykkiensä tulialueelle, jolloin hänen ei tarvinnut käyttää saksalaisten vaunuja huonompia omia panssarivaunujaan avoimessa yhteenotossa aavikolla. Alam Halfan harjanteelle vietiin asemiin panssarivaunuja ja tykkejä, joiden lisäksi tehtiin syvä miinakenttä. Briteillä oli myös ylivoima ilmassa, minkä lisäksi akselivaltioiden asemaa ilmassa pahensi polttoainepula. Panssarivaunuja akselivaltioilla oli Alam Halfassa puolestaan niukasti vihollistaan enemmän, saksalaisilla 234 ja italialaisilla 281 brittien 478 vastaan.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaisten hyökkäys alkoi 30- elokuuta kello 22.00. Saksalaisten suunnitelman mukaan etenisivät 30 kilometriä itään Alam Halfan harjanteen itäpuolelta. Harjanne kierrettäisiin ja vihollisen asemiin iskettäisiin näin selustasta. Etenevät joukot joutuivat miltei välittömästi tiheään miinakenttään, jota puolustivat jalkaväki, konekiväärit, tykit ja kranaatinheittimet. Kello 2.40 alkoi puolestaan brittien ilmahyökkäys laskuvarjoilla pudotettujen valoammusten valaistessa taistelukenttää. Kenraali Georg von Bismarck sai surmansa kranaatin osumasta ja Afrikakorpsin komentaja Walther Nehring haavoittui brittihävittäjän iskiessä hänen komentovaunuaan vastaan. Afrikakorpsin väliaikaiseksi komentajaksi nousi Fritz Bayerlein. Rommel saapui Jebel Kalakhille aamulla 31. elokuuta ja hän tappioistaan järkyttyneenä harkitsi taistelun keskeyttämistä. Bayerlein sai Rommelin kuitenkin jatkamaan hyökkäystä ja hän saattoi myös ilmoittaa saksalaisten molempien panssaridivisioonien lopulta murtautuneen miinakentän läpi.[2] Saksalaiset joutuivat kuitenkin odottamaan italialaisten edelleen miinakentässä olevia panssarivanuja. Taistelua jatkanut Rommel teki muutoksen alkuperäiseen suunnitelmaan. Kello 9.16 panssaridivisioonat saivat käskyn tehdä käännöksen aiemmin ilmoitettua aikaisemmin ja joukkojen tuli kiertämisen sijaan ylittää Alam Halfan harjanne.[2]
Montgomery oli osannut odottaa tällaista päätöstä ja harjanteesta oli tehty loukku panssariarmeijalle. Saksalaisten saavuttaessa harjanteen kello 18.00 harjanteella olleet brittien panssarivaunut ja tykistö avasivat tulen heitä vastaan. Pimeän laskeuduttua saapuivat myös brittien pommikoneet. Taistelut raivosivat pitkin yötä ja seuraavana aamuna Rommel määräsi joukkonsa vetäytymään asteittain asemiinsa, jotka oli otettu 30. elokuuta. Hyökkäyksen jatkamisesta oli tullut mahdotonta polttoainepulan takia.[2] Liittoutuneet tiesivät akselivaltojen polttoainepulasta ja keskittyivät erityisesti polttoainetta kuljettavien laivojen upottamiseen.[1] Montgomery päätti pitää vahvat puolustusasemansa saksalaisten jahtaamisen sijaan. Uusiseelantilainen divisioona yritti vielä 3. syyskuuta ajaa saksalaisia taaemmas, mutta hyökkäys johti vain tappioihin, joiden osuus koko liittoutuneiden tappioista taistelun aikana oli huomattava.[1] Rommel oli saavuttanut vanhat asemansa 4. syyskuuta mennessä.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittoutuneiden tappiot Alam Halfan taistelussa olivat yhteensä 1 750 miestä ja heistä lähes 1 140 kaatui tai haavoittui hyökkäyksessä 3. syyskuuta. Akselivaltioiden tappiot olivat 2 910 miestä. Lisäksi he menettivät arviolta 52–67 panssarivaunua ja satoja muita ajoneuvoja.[1] Montgomeryn joukoille voitto oli psykologisesti merkittävä ja se kohotti joukkojen taistelumielialaa. Rommelin tappion syitä on arvuuteltu, mutta sen ehkä merkittävin taustatekijä oli Ultra-tiedustelu.[2]