Alaluostarin kirkko
Alaluostarin kirkko (храм Рождества Христова) oli Petsamon Alaluostarilla sijainnut alun perin ortodoksinen kirkko, jota Petsamon luterilainen seurakunta käytti kirkkonaan. Kirkon oli rakennuttanut Petsamon luostari vuosina 1906-1908 ja se oli pyhitetty Kristuksen syntymän muistolle.[1] Kirkko oli puurakenteinen ja sen vieressä oli erillinen kellotorni.
Kun Petsamo liitettiin Suomeen vuonna 1920, siellä ei ollut luterilaista kirkkoa, vaikka alueella asuikin huomattava määrä luterilaista väestöä. Ortodoksisia kirkkoja Petsamon alueella oli sen sijaan useita. Sisäministeriö päätti vuonna 1921, että Petsamon luostarin omistama Alaluostarilla sijaitseva kirkko siirretään luterilaisen seurakunnan käyttöön.[2] Alaluostarin kirkko oli vuosien 1918-1920 levottomuuksien jälkeen huonossa kunnossa.
Kirkko määrättiin annettavan Petsamon luterilaisen seurakunnan käyttöön sisäasiainministeriön päätöksellä vuonna 1921,[3] minkä jälkeen kirkossa suoritettiin välttämättömimmät sisustukselliset muutokset uutta luterilaista käyttötarkoitusta varten. Kirkkoon hankittiin muun muassa urkuharmoni ja seuraavana vuonna saarnatuoli. Kirkossa tehtiin koko 1920-luvun ajan korjauksia. Muun muassa kirkon penkit uusittiin 1925-1926, kirkon katto ja kupoli maalattiin 1928-1929 ja kirkon lämmitysuunit uusittiin 1928.[2] Vuonna 1930 suoritettiin opetusministeriön myöntämän määrärahan avulla laajamittaisempi remontti, jolloin kirkko ja kellotapuli korjattiin kokonaisuudessaan. Vuoden 1930 remontin jälkeen kirkko ei enää kaivannut laajamittaista remonttia. Ainoa puute oli että kirkkoon ei saatu hankittua urkuja.[2] Kellotornissa oli kahdeksan kelloa ja alttaritauluna palveli kirkon alkuperäinen ikonostaasi.[4]
Kirkon kohtaloksi koitui talvisota, jonka aikana puna-armeija ryösti ja hävitti kirkon sisätilat. Lisäksi puna-armeijan mukaan lähti myös neljä kellotornin kahdeksasta kellosta ja kirkko kärsi myös tulipalon.[2] Vuoden 1941 elokuusta lähtien osittain tuhoutunut kirkkorakennus palveli saksalaisten sotilaiden majapaikkana. Kirkolliseen käyttöön rakennusta ei enää talvisodan jälkeen korjattu.[2] Vuosina 1940-1944 luterilaiset jumalanpalvelukset pidettiin muun muassa Petsamon kirkonkylässä sijainneessa Parkkinan ortodoksisessa kirkossa ja useissa tilapäistiloissa.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onnela Samuli & Vahtola Jouko (toim.): Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944. Rovaniemi: Petsamo-Seura r.y., 1999. ISBN 952-91-0873-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Metropoliitta Leo: Petsamon ortodoksinen luostari ja seurakunta, s. 441. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
- ↑ a b c d e f Alenius Kari: Petsamon luterilainen seurakunta, s. 471. (Teoksessa: Vahtola Jouko & Onnela Samuli (toim.) Turjanmeren maa, Petsamon historia 1920–1944) Rovaniemi: Petsamo-seura, 1999. ISBN 952-91-0873-7
- ↑ Petsamo Tietoja Suomen seurakunnista -tietokanta. Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 17.5.2024.
- ↑ Iso tietosanakirja, osa 9, s. 1324-1325. Helsinki: Otava, 1935.
