Alakurtin rautatieasema
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Yhtä lähteistettyä kohtaa lukuunottamatta lähteetön |
Alakurtin rautatieasema (ven. kyrill. Алакуртти) on rautatieliikennepaikka Alakurtissa Venäjän luoteisosassa Murmanskin alueen Kantalahden piirissä. Suomalaisten aikaan Alakurtti kuului Sallan kuntaan.
Alakurtti sijaitsee Alakurtin radalla, joka rakennettiin talvisodan jälkeen ja siellä on puinen asemarakennus. Vuonna 1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen mukaan suomalaisten piti rakentaa ratayhteys Kemijärveltä Muurmannin radalle. Radan rakentaminen tapahtui samanaikaisesti Suomen ja Neuvostoliiton puolelta, ja neuvostoliittolaisten rakentama rata valtakunnan rajalle valmistui 25. helmikuuta 1941. Jatkosodan aikana saksalais-suomalaiset joukot liikennöivät Alakurtin radalla, ja vuonna 1941 Valtionrautatiet liikennöi normaaliliikennettä radan viralliselle pääteasemalle Voitajoelle sekä sotilasliikennettä Karhuun.
Tuohon aikaan Alakurtin rautatieaseman nimi oli Tuntsa (Tut, ratakm 1214+020), johon matkustajaliikenne jatkui vuoteen 1944 asti. Tuolloin se oli osa Kelloselkä-Karhu rataa.[1]
Tämän rataosuuden miehitetyt liikennepaikat olivat Tuntsan asemien lisäksi Salla, Kutsa, Voitajoki ja muutamat laiturivaihteet. Vuodesta 1941 Tuntsa oli Suomen pohjoisin liikennepaikka, ja miehitetyllä alueella rajan takana se oli Voitajoki. VR:ltä jäi 15. syyskuuta 1944 Tuntsaan kolme veturia, joista yksi oli no. 259 ja muut olivat venäläisiltä aiemmin vallattua sotasaalisveturia. Perääntyessään syyskuussa 1944 saksalaisjoukot tuhosivat juuri korjatun rautatien mutta neuvostoliittolaiset korjasivat radan Kuolajärvelle asti. Liikenne loppui vuonna 1954, ja nykyään rata on purettu.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vaunut.org vaunut.org. Viitattu 24.11.2016.