Ala-aurinko
.JPG)
Ala-aurinko on melko harvinainen haloilmiö, joka on kuitenkin yleisin horisontin alapuolisista halomuodoista. Ala-aurinko on yksinkertainen Auringon heijastuskuva, joka näkyy yhtä paljon horisontin alapuolella kuin mitä Aurinko on horisontin yläpuolella. [1]
Havaitseminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-aurinkoa on yleensä paras havaita lentokoneesta. Lentokoneesta havaitut ala-auringot voivat olla huomattavan kirkkaita, jopa häikäiseviä.[1]
Jääsumussa ala-aurinko on helppo havaita myös maanpinnalta, sillä se ilmestyy välkehtimään lähietäisyydelle, kun havaitsijan ympärille on kertynyt tarpeeksi tiheää jääsumua.[1] Korkealta paikalta nähtynä halo voi olla samankaltainen kuin lentokoneesta nähtynä.[2]
Muoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-aurinko on useimmiten pistemäinen, tai hieman pystysuunnassa venynyt soikio[1], ja voi muistuttaa paljonkin auringonpilaria.[2]
Synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-aurinko syntyy valon heijastuessa kuusikulmaisista laatta-asennossa leijailevista jääkiteistä, ja ala-auringon syntyyn riittävät muille haloille huonot tähtimäiset kiteet.[2] Jääkiteet ovat silloin tarpeeksi harvalukuisia, jotta ilma pysyy kirkkaana joka suuntaan.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Pekkola, Marko & Sillanpää, Mika & Ruoskanen, Jukka: ”Horisontin alapuoliset halot”, Valkean taivaan vieraat, s. 49. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Riikonen, Marko: Halot: Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 92–93. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6