Ala-Penikka
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Ala-Penikka on osa Penikat-vaarajonoa. Penikat kuuluvat osaksi Kivalot-vaaramuodostelmaa. Penikat sijaitsevat Martimoaavan soidensuojelualueella, joka sijaitsee Keminmaan ja Simon pohjoisosissa. Penikoihin kuuluu Yli-Penikka, Keski-Penikka ja Ala-Penikka-vaarat.
Se sijaitsee Simon pohjoisosassa noin 16 kilometriä Viantiestä pohjoiseen.
| Tietoja | |
|---|---|
| Pinta-ala | 280,8ha |
| Korkeus | 160m mpy |
| Alueen suhteellinen korkeus | 95m |
| Muodostuma | Rantakerrostuma |
Muodostuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-Penikan rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä noin 10 400 vuotta sitten. Ala-Penikan laki oli tuolloin noin 60 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui noin 9 600 vuotta sitten. Siitä muodostui saari, joka oli alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja ylärinteillä, joille muodostui laajoja kalliopaljastumia ja rantakivikkoja. Maankohoamisen seurauksena vaaran rinteille syntyi sarja allekkaisia rantavalleja. Vaaran ylärinteillä rantakerrostumat koostuvat isoista kivistä ja lohkareista.
Geologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peruskallio on pääosin gabroa ja anortosiittia. Vaaran eteläsivulla on vähän graniittia. Vaaran juurella olevissa pirunpelloissa on lisäksi kvartsiitti-, graniitti-, emäksisiä liuske-, fylliittilohkareita ja hieman ultramafisia-, gabro-, vihreäkivi- ja dolomiittilohkareita. Kivikot koostuvat pääasiassa gabrosta, mutta kivikoissa esiintyy myös muuta kiviainesta, mm. kvartsiitteja ja joitakin dolomiittilohkareita.
Kasvillisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Avoimia muinaisrantakivikoita peittävät jäkälät. Tummilla kivillä on ruskeankeltaisia nystyjäkäliä. Kivien väleissä kasvaa poronjäkälää ja hirvenjäkäliä sekä useita torvijäkäliä. Kivikkoa reunustavat suopursut, vaivaiskoivut ja käkkyräiset männyt. Metsänreunassa kivikot muuttuvat sammalpeitteisiksi. Kvartsiittikiviä peittävät eri karttajäkälät varsinkin keltakarttajäkälät, kiventierat ja nystyjäkälät.
Kallionraoissa viihtyy sanikkaista kallioimarre ja metsäimarre. Kallion lakia peittävät sammalien ohella monet hirvenjäkälät, lumijäkälät, okajäkälät ja torvijäkälät. Paikoin kuivemmilla paikoilla kasvaa ketunliekoa.
Puiden lahottajista alueelta on havaittu mm. riekonkääpä, sirppikääpä, metsäkasveista karjalanruusu ja suolajeista suopunakämmekkä.
Metsät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kallioiden välejä peittävät varvikot, vaivaiskoivut ja puista raita. Siellä täällä on mäntyjä ja keloja. Kalliovaarojen välissä ja alarinteillä on enimmäkseen vanhoja kuusikoita ja ylempänä mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita.
Linnut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-Penikan vaara toimii etelästä ja kaakon suunnasta tuleville muuttolinnuille maamerkkinä, johon suunnata muuttonsa. Alueelta on tehty havaintoja maakotkasta vuosittain.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keski-Penikka, Keminmaa (pdf) 3.ymparisto.fi. Viitattu 11.11.2018. fi
- Ala-Penikka, Keminmaa (pdf) helda.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2018. fi
- Tuomo Alapieti: Peräpohjankerros intruusiotutkimus (pdf) helda.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2018. fi
- Maunu Harme: On the Stratigraphical and structural geology of the Kemi area, northern (pdf) tupa.gtk.fi. Viitattu 11.11.2018. (englanti)
- YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYN SOVELTAMINEN, Lapin ympäristökeskus (pdf) ymparisto.fi. Viitattu 11.11.2018. fi
- Laina K Räsänen: Eri kivilajien jäkäläkasvustosta Kivaloiden Ala-, Keski- ja Ylä-Penikalla Lapin käänin eteläosassa. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen julkaisuja, 1953. fi