Al-Kastalin taistelu
| Al-Kastalin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Palestiinan mandaattialueen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Al-Kastalin taistelu oli Palestiinan mandaattialueen sisällissodan aikainen taistelu al-Kastalin kylän hallinnasta Arabien vapautusarmeijan joukkojen, sekä Haganan ja Palmahin joukkojen välillä 3. – 9. huhtikuuta 1948. Al-Kastal oli strategisella paikalla kohti Jerusalemia kulkeneen tien varrella sijainnut arabikylä ja se vaihtoi hallussapitäjää useampaan otteeseen taistelun aikana. Taistelun aikana kaatui araabien komentaja Abd al-Qadir al-Husseini, mikä oli huomattava isku heidän taistelutahdolleen. Lopulta juutalaisten joukkojen onnistui varmistaa kylä.
Al-Qastal merkitsi Haganalle myös strategian alkua, jonka mukaan vallatut arabikylät tuhottiin ja niiden asukkaat karkotettiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Al-Kastal oli nykyisen Mevasseret Zionin kunnan alueella sijainnut arabikylä. Paikalla oli huomattava strateginen merkitys korkealla kukkulalla rannikolta kohti Jerusalemia kulkevalla tiellä.[1] Juutalaiset Haganan joukot päättivät vallata sen Palestiinan mandaattialueen sisällissodan aikana. Operaatio Nahshon mukaan Haganan tulisi avata tie huoltokolonnaa varten Huldan kibbutsilta kohti Jerusalemia ja turvata reitti valtaamalla reitin varrella sijainneet arabikylät, kuten al-Kastal.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juutalaiset valtaavat kylän
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Operaatio Nahshon alkoi virallisesti 4. huhtikuuta, mutta al-Kastalin valtaukseen ryhdyttiin jo hieman ennen tätä päivämäärää yöllä 2.–3. huhtikuuta. Valtaukseen osallistui Palmahin komppania, joka kohtasi vähäistä vastarintaa, eikä kärsinyt lainkaan tappioita. Kastalin ja muiden arabikylien kukistuttua suhteellisen nopeasti, Hagana lähetti onnistuneesti myös kaavailemansa täydennetyn kolonnan Jerusalemiin. Al-Kastalia miehittämään jätettiin Etzionin prikaatin pataljoona, jonka sotilaat eivät olleet kovin taistelukelpoisia. Suurimmalla osalla ei ollut aikaisempaa kokemusta ja monet eivät osanneet hepreaa. Haganan ja Palmahin johto kiistelivät, kumman vastuulla al-Kastalin vahvistaminen oli.[2]
Arabien vastahyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tällä välin arabijoukkoja Jerusalemin kukkuloiden suunnalla komentanut Abd al-Qadir al-Husseini päätti vallata kylän takaisin. Al-Qadir ymmärsi hyvin sen strategisen merkityksen käytävällä Jerusalemiin, ja kokosi satoja paikallisia asemiehiä ja irakilaisia vapaaehtoisia sen jälleenvaltaamiseksi. Arabit valtasivat alaa kylän puolustajilta edeten hitaasti ja varovasti tarkka-ampujia hyväkseen käyttäen. Lähistön kukkuloiden valtaamisen jälkeen he saattoivat tulittaa al-Kastalia kranaatinheittimin ja konekiväärein. Puolustajat saivat jonkin aikaa tukea brittiläisiltä panssariautoilta, mutta ne vedettiin pois paikalta kesken taistelujen. Muita vahvistuksia ei juuri ollut tiedossa puolustajien toistuvista pyynnöistä huolimatta. Haganan lentokoneet tekivät joitakin tehottomia iskuja arabeja vastaan.[2]
Kaikki ei sujunut loistavasti arabienkaan puolella. Al-Qadir yritti saada Damaskoksesta vahvistuksia ja etenkin tykistöä. Al-Qadirin mielestä nimen omaan al-Kastalilla olisi ratkaiseva merkitys tulevaisuudessa. Raivoissaan tuen puutteesta hän syytti Arabien vapautusarmeijan Ismail Safwatia petturiksi ja vannoi joko valtaavansa al-Kastalin ilman hänen apuaan tai kuollen yrittäessään. Al-Qadir palasi Palestiinaan alkaen järjestämään kylän lopulliseen valtaukseen tähtäävää hyökkäystä.[2]
Yöllä 7.–8. huhtikuuta Surifista kotoisin olleen Ibrahim Abu Diyan johtamat arabit saavuttivat kylän puolustajien asemat taloilla kylän laidalla. Kylän puolustajien onnistui vielä lyödä hyökkääjät takaisin konepistoolein ja käsikranaatein. Al-Qadir oli ollut valvomassa hyökkäystä läheisellä kukkulalla, mutta koska näkyvyys paikalta oli huono, hän halusi lähemmäs tapahtumia. Yhdessä kahden tai kolmen muun kanssa hän lähti kiipeämään al-Kastalin vastaista rinnettä samalla, kun aluetta alkoi peittää sumu. Lopulta he tulivat kylän laidalle, jossa eräs Haganan vartija huomasi heidät. Vartija tervehti heitä luulleen heidän olevan osa puolustajille luvattuja vahvistuksia. Haganassa käytetyn slangin mukaisesti vartija huudahti arabiaksi "täällä ylhäällä, pojat!". Abd al-Qadir vastasi tervehdykseen englanniksi "Hello boys". Tämä kuulosti vartijasta epäilyttävästi arabialaiselta aksentilta ja hän tulitti kohti huudahtanutta. Abd al-Qadir kaatui haavoittuneena maahan. Hänet löysi Haganan lääkintämies, mutta hän ehti kuolla haavoihinsa.[2]
Abd al-Qadirin kuolemaa ei tajuttu heti kummallakaan puolella. Tarkka-ampujat jatkoivat kylän tulittamista, kunnes lopulta kävi selväksi heidän komentajansa kadonneen. Paikalle alkoi saapua uusia vahvistuksia Hebronin ja Nabluksen suunnilta. Arabit olivat päättäneet hakea takaisin komentajansa ruumiin. Keskipäivän aikoihin kylä joutui jälleen hyökkäyksen kohteeksi. Puolustajat olivat lopussa. Paikalle saatiin viimein myös joitakin Nahum Arielin johtamia Palmahin vahvistuksia, mutta ne eivät enää pystyneet muuttamaan taistelun tilannetta. Arabit saavuttivat kylän ja valtasivat sen rakennuksia. Lopulta Arieli määräsi omat miehensä ja jäljellä olevat Haganan puolustajat vetäytymään kohti itää. Arabijoukot valtasivat koko kylän ja he löysivät viimein myös Abd al-Qadirin ruumiin. Abd al-Qadir haudattiin suurissa menoissa Jerusalemin Temppelivuorelle. Arabien moraalille Abd al-Qadirin kuolema oli huomattava isku kylän valtauksesta huolimatta.[2]
Kylän jälleenvaltaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haganan komentaja Yigael Yadin halusi lähettää nyt tyhjän huoltokolonnan takaisin juutalaisten hallitsemasta osasta Jerusalemia. Hän määräsi Palmahin joukot valtaamaan paluureittiä valvoneen al-Kastalin takaisin. Yosef Tabenkinin johtamat Harelin prikaatin kaksi komppaniaa iskivät kylään 9. huhtikuuta. Hyökkääjät tajusivat kuitenkin kylän olevan hylätty. Paikalla oli vain kaatuneiden ruumiita.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juutalaiset olivat menettäneet al-Kastalin taisteluissa 75 miestä ja arabit noin 90. Kaatuneiden lukumäärää huomattavampi tappio oli heidän maineikkaan komentajansa kaatuminen. Al-Kastalin menetys sen valtaamisen jälkeen oli myös huomattava strateginen takaisku. Haganan joukot olivat 8. huhtikuuta saaneet erillisen käskyn tuhota valtaamansa kylä. Haganan yleiseksi käytännöksi tuli al-Kastalin taistelun jälkeen tuhota kaikki vallatut arabikylät, jotta arabijoukot eivät voisi vallata niitä uudestaan tukikohdikseen. Samalla implikaatio oli, että kylien arabiasukkaat pakotettaisiin pakenemaan kodeistaan ja heidän paluunsa estettäisiin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 13 Mel-Nas, s. 137. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 121–125. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9 (englanniksi)