Aku Vuontela
Aku Adam Vuontela ent. Welling (3. marraskuuta 1895 Kirvu – 29. lokakuuta 1958) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä vahtimestarina Karjalan rakuunarykmentissä. Talvisodassa hän toimi komppanianpäällikkönä ja jatkosodan lopulla jo Armeijakunan panssarintorjuntakomentajana.[1][2]
Perhetausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuontelan vanhemmat olivat maanviljelijä Tahvo Welling ja Katri Räihä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Katri Kivikarin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuontela kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1920. Hän suoritti viestikurssin Santahaminassa vuonna1919 ja jääkärialiupseereille järjestettyyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuontela työskenteli maanviljelijänä Kirvussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuontela saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan vahtimestariksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa ja Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuontela siirrettiin sisällissodan jälkeen 1. lokakuuta 1918 alkaen Lapin rajavartioryhmän 1 pataljoonaan, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1919 vahtimestariksi Hämeen ratsurykmenttiin ja 15. kesäkuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi Karjalan kaartin rykmenttiin. Karjalan kaartin rykmentissä hän toimi pataljoonan adjutanttina, opettajana viestikursseilla, komppanianpäällikön viransijaisena ja talouspäällikön apulaisena. Armeijasta hän erosi 18. heinäkuuta 1930 ja astui 1. kesäkuuta 1934 suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin XI alueen alisotilasohjaajaksi mitä tehtävää hän hoiti talvisotaan saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuontela osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 34:ssä osallistuen taisteluihin Suojärvellä ja Kollaalla, missä hän haavoittui 6. tammikuuta 1940. Haavoista toivuttuaan hän toimi välirauhan aikana koulutusohjaajana ja Aliupseerikoulun johtajana Jalkaväenkoulutuskeskus 6:ssa, kunnes hänet siirrettiin Lounais-Hämeen suojeluskuntapiirin V alueen päälliköksi.[2]
Jatkosodan puhjettua Vuontela komennettiin Panssarintorjuntakoulutuskeskuksen päälliköksi ja oli tehtävässä aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet nimitettiin III armeijakunnan panssarintorjuntakomentajaksi ja osallistui sotatoimiin Vuosalmella. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan jälkeen ja toimi sen jälkeen muun muassa Paimion Kansallisseuran puheenjohtajana. Hän laati myös armeijan Panssarintorjuntaohjesäännön. Hänet haudattiin Paimioon.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.