Aktivointi (radioaktiivisuus)
Aktivoinnilla tarkoitetaan stabiilin aineen muuttamista radioaktiiviseksi ionisoivan säteilyn avulla[1]. Näin syntynyttä ainetta kutsutaan keinotekoisesti radioaktiiviseksi erottaen sen luonnollisesta aktiivisuudesta. Aktivoinnissa hiukkas- tai sähkömagneettinen säteily vuorovaikuttaa stabiilin aineen ydinten kanssa aiheuttaen ydinreaktion, jonka lopputilan ytimet ovat radioaktiivisia. Reaktiossa tuloytimet voivat olla samaa alkuainetta mutta eri isotooppia kuin emoytimet, mutta ne voivat myös olla kokonaan eri alkuainetta.
Aktivointia voidaan tehdä tarkoituksella, esimerkiksi luoden säteilylähteitä lääketiedettä ja teollisuutta varten. Aktivointia voi tapahtua myös tahattomasti esimerkiksi edellä mainittuja säteilylähteitä käytettäessä, kun niiden lähettämää säteilyä päätyy käyttö- tai säilytyspaikan rakennemateriaaleihin. Aktivoinnin mahdollisuus tuleekin ottaa erikseen huomioon säteilyturvallisuutta ajatellen[2], sillä syntyneet radioaktiiviset materiaalit voivat olla hyvinkin pitkäikäisiä, eli niillä voi olla pitkä puoliintumisaika. Erityisesti materiaalien aktivoituminen tulee ottaa huomioon, jos käytetään tai tuotetaan neutronisäteilyä tai muuta korkeaenergistä säteilyä. Neutronisäteilyä syntyy erityisesti ydinvoimaloissa[3] ja korkeaenergistä säteilyä tavataan hiukkaskiihdyttimien yhteydessä neutronisäteilyn lisäksi[4].
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Artificially Induced Radioactivity Chemistry LibreTexts. 2.10.2013. Viitattu 15.7.2020. (englanniksi)
- ↑ STUK S/5/2019 | Säännöstö | STUKlex www.stuklex.fi. Viitattu 15.7.2020.
- ↑ Sandberg, Jorma., Karisto): Ydinturvallisuus. Helsinki: Säteilyturvakeskus, 2004. ISBN 978-951-712-500-0 OCLC:58369798
- ↑ Stanford Linear Accelerator Center. United States. Department of Energy. Office of Scientific and Technical Information.: Predicting Induced Radioactivity at High Energy Accelerators. Stanford Linear Accelerator Center., 1999. OCLC:68341711