Akkon piiritys (1799)
| Akkon piiritys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||
 Napoléon johtaa piiritysjoukkoja maalauksessa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 13 000 |
noin 5 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 200 kaatunutta |
ei tunneta | ||||||
Akkon piiritys oli Napoléon Bonaparten johtamien ranskalaisten yrittämä Osmanien valtakuntaan kuuluneen Akkon satamakaupungin piiritys 18. maaliskuuta – 20. toukokuuta 1799. Piiritys oli osa Napoléonin hyökkäystä valtaamastaan Egyptistä kohti Syyriaa. Suuria tappioita kärsineiden ranskalaisten oli lopulta luovuttava piirityksestä ja palattava Egyptiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaiset olivat saapuneet Egyptin Napoléon Bonaparten johdolla vuonna 1798 ja he olivat voittaneet Egyptin mamelukit pyramidien taistelussa. Ranskalaisten asema Egyptissä ei ollut tästä huolimatta varma. Britit ja Osmanien valtakunta pitivät yllä Egyptin merisaartoa ja Murad Bein johtamat Ylä-Egyptin mamelukit häiritsivät huoltoyhteyksiä maitse.[1] Kaiken lisäksi ranskalaisten tiedustelutietojen mukaan osmanit olivat alkaneet koota kahta armeijaa vastaiskua varten. Toista koottiin Ródoksella meriteitse tehtävää maihinnousua varten. Toista Akkon kuvernööri Ahmad al-Džazzar Pašan ja johtamaa armeijaa koottiin Syyriassa.[2][1]
Napoléon päätti yrittää vastata uhkaan kukistamalla armeijat yksitellen.[1] Hän ryhtyi ensimmäiseksi hyökkäykseen kohti Siinaita al-Džazzarin ja hänen kanssaan liittoutuneen Ibrahim Bei joukkoja vastaan. Tarkoituksena oli, että hän ehtisi vielä takaisin Egyptiin, jonne meriteitse saapuvan armeijan oletettiin rantautuvan keskikesällä 1799. Ranskalaisten 13 000 miehen armeija alkoi marssia Arishiin Siinailla 6. helmikuuta 1799. Arishissa paikalla olleet mamelukit kukistettiin joka tapauksessa ja Arishin linna vallattiin 20. helmikuuta. Edelleen syvemmälle Palestiinaan etenevät ranskalaiset valtasivat 24. helmikuuta myös Khan Yunisin ja Gazan. Kiivasta vastarintaa tehnyt Jaffa vallattiin 7. maaliskuuta. Jaffan valtausta seurasi uusi takaisku. Ranskalaiset huomasivat ensimmäisen kerran joukoissaan leviämän ruoton. 17. maaliskuuta he saattoivat kuitenkin aloittaa Akkon satamakaupungin piirityksen seuraavana päivänä.[2]
Piiritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akkoa puolustava varuskunta oli vahvuudeltaan noin 5 000 miestä. Heidän tukenaan olivat lisäksi kaksi brittien kuninkaallisen laivaston alusta amiraali William Sidney Smithin komennossa. Britit olivat lisäksi vallanneet Ranskasta laivoin Napoléonille lähetettyjä tykkejä, joita käytettiin Akkossa puolustusvarustusten vahvistamiseen.[3] Brittisotilaita palveli puolustusvarustusten tykeillä. Ranskalaiset yrittivät turhaan vallata Akkoa rynnäköin, joista ensimmäinen toteutettiin 28. maaliskuuta ja toinen 1. huhtikuuta.[2]
.jpg)
Piirityksen vaikeuksien ohella ranskalaisille ilmaantui myös muita huolia. Osmanit olivat koonneet uuden armeijan tarkoituksenaan murtaa Akkon piiritys. Napoléon lähetti heitä vastaan kenraali Jean-Baptiste Kléberin johtaman ranskalaisarmeijan, joka oli osmaniarmeijaa huomattavasti pienempi.[3] Ranskalaisten onnistui silti voittaa Damaskoksen suunnalta saapuvat osmanit Nasaretin ja Taborin taisteluissa 5. ja 16. huhtikuuta. Itse piiritystä ranskalaisten puolella oli hankaloittanut tykistön puute.[2] Huhtikuun lopulla kokoon oli kuitenkin saatu tarpeeksi tykkejä, joilla saatiin aikaan aukko kaupungin muureihin. 1. – 10. toukokuuta tehtiin vielä rajuja rynnäköitä Akkoa kohti. Ajoittain hyökkääjät pääsivät aina muureille saakka, mutta puolustajilla oli kaupunginmuurin sisäpuolella vielä toinen puolustusvarustus.[3] Viimeiset ranskalaiset reservit käytettiin rynnäköihin 8. – 10. toukokuuta.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napoléon päätti lopulta 20. toukokuuta päättää Akkon piirityksen. Ranskalaiset kärsivät kasaantuvista tappioista ja ammusten puutteesta. Heitä vaivasi myös edelleen joukkojen parissa rutto.[2] Akkon piirityksen aikana ranskalaisia kaatui noin 2 200, sekä haavoittui tai sairastui noin 2 000. Puolustajien tappioita ei tunneta.[3] Joukkojen taistelutahto oli laskenut hyvin alhaiseksi. Samaan aikaan puolustajia huollettiin mereltä ja kaupunkiin oli meriteitse alkanut saapua myös osmanien vahvistuksia. Kaiken huomioon ottaen Napoléonin oli palattava Egyptiin, jonne vihollisen uskottiin edelleen pian rantautuvan.[2]
Napoléon saapui takaisin Kairoon joukoille erittäin vaikeaksi osoittautuneen paluumarssin jälkeen.[2] Tästä huolimatta Kairoon hän tuli voittajan elkein. Todellisuudessa sotaretki kohti Syyriaa ja epäonnistunut Akkon piiritys oli korkeintaan ostanut hieman lisäaikaa Egyptille. Hänen onnistui vielä voittaa osmanien yrittämä maihinnousu Abu Qirin taistelussa, mutta tilanne oli laajemmin toivoton. Elokuussa 1799 Napoléonin pakeni hiljaa Egyptistä jättäen armeijansa rippeet oman onnensa nojaan.[1]
Akkon lounaispuolella sijaitseva kukkula tuli myöhemmin tunnetuksi "Napoléonin kukkulana". Kukkulalla on ranskalainen hautausmaa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Sergejeff, Andrei: ”11”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d e f g h Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 51. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Gilbert, Adrian: Siege of Acre Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.11.2021. (englanniksi)